Uusinta uutta: Pirates!

Brittiläinen animaatiostudio Aardman Animations tunnetaan etupäässä stop motion -animaatioistaan ja etenkin Wallace & Gromit -elokuvista. Teattereihin viime kuun puolella putkahtanut Pirates! on kuitenkin studion ensimmäinen koko illan vaha-animaatio sitten Kanin kirouksen vuodelta 2005. Se on myös studion toinen yhteistyöprojekti Sony Pictures Animationin kanssa. Kuuleman mukaan Aardman suunnitteli merirosvoista kertovaa elokuvaa jo yhteistyössä DreamWorksin kanssa, mutta DreamWorks piti aihetta liian epämuodikkaana, ja projektista syntyi Virran viemää. Kenties tämä elokuva oli jo silloin tekijöidensä mielissä.

Elokuva perustuu niin ikään brittiläisen Gideon Defoen kirjasarjaan, ja sen alkuperäinen nimi onkin The Pirates! In An Adventure With Scientists. (Muualla maailmassa leffasta käytetään nimeä The Pirates! Band of Misfits, koska… no…) Suomessa nimi on pelkkä Pirates!, mikä on hiukan tökeröä, sillä tieteily todella on yhtä merkittävässä osassa kuin merirosvous.

Iloluontoinen Piraattikapteeni ei kenties ole seitsemän meren menestyksekkäin merirosvo, ja hänen Polly-papukaijansakin on liian plösö lentämään, mutta miehistö ihailee häntä varauksetta, ja hänen partansa on vertaa vailla. Kapun tähtäimessä on houkutteleva Vuoden piraatti -palkinto, mutta kilpailevat kapteenit Puujalka-Hastings, Ahnas Lissu ja Musta Bellamy lähestulkoon nauravat hänet pihalle koko kisasta. Merirosvot lähtevät keräämään kokoon mahtavaa saalista napatakseen tittelin, mutta hyökkäykset laivojen kimppuun osoittautuvat tuloksettomiksi – kunnes he törmäävät tutkimusalukseen, jolla seilaa nuori tieteilijä Charles Darwin.

Darwin, Piraattikapteeni ja Huivipiraatti suunnittelevat matkaa Lontooseen.

Darwin hoksaa heti, ettei Polly ole mikään papukaija vaan aito dodo, lajinsa viimeinen. Tämä sensaatiomainen löydös voittaisi heti palkinnon tiedeyhteisössä, joten merirosvot naamioituvat muitta mutkitta tieteilijöiksi ja lähtevät Lontooseen hakemaan saalistaan. Kapteenin parhaaksi kamuksi suin päin ylennetty Darwin kuitenkin himoitsee kunniaa löydöstä itselleen. Lontoossa majailee myös piraatteja yli kaiken inhoava sadistinen kuningatar Viktoria, jolla on omat suunnitelmansa dodon varalle.

Elokuvassa Aardmanin perinteinen vaha-animaatio on yhdistetty tietokone-efekteihin, joilla on toteutettu esimerkiksi kaikki vesimassat. Virran viemää tehtiin aikoinaan kokonaan tietokoneella, koska yhdistelytekniikka olisi tullut liian kalliiksi. Piraateissa yhdistelmä on kuitenkin vaikuttava, ja lavasteet suorastaan vilisevät hassuja yksityiskohtia. Vitsejä elokuva tarjoaa jatkuvalla syötöllä, ja vietinkin teatterissa suuren osan ajasta hihitellen itsekseni. Tosin merirosvojen seikkailut tiedemaailmassa olivat minusta viihdyttävämpiä kuin kohellustoimintakohtaukset. Alkuperäisten kirjojen huumori on kuulemma mustempaa kuin elokuvan hassunhauska sekoilu, joten leffa ei ole miellyttänyt kaikkia.

Koetapa arvata, kuka piraateista on kukin.

Erityisesti nauruhermoa kutkutti, ettei päähenkilöpiraateilla ole lainkaan varsinaisia nimiä – Lontoon kuninkaallisessa seurassakin Piraattikapteeni luonnollisesti käyttää valenimeä Tiedemieskapteeni. Miehistöön kuuluvat muun muassa Kihtipiraatti, Albiinopiraatti, Yllättävän kurvikas piraatti ja kapteenin oikea käsi Huivipiraatti, joka kärsivällisesti tekee parhaansa pitääkseen johtajansa hulluimmat ideat aisoissa. Ammatistaan huolimatta merirosvot ovat kinkkua rakastavia luttanoita, joille miehistön yhteishenki ja rakkaan Pollyn hyvinvointi ovat tärkeämpiä kuin mikään saalis. Myös hellyttävän saamaton Darwin, joka on kuollakseen ihastunut Viktoriaan, osoittautuu loppupeleissä korvaamattomaksi avuksi piraateille – tietenkin apinapalvelijansa herra Bobon kera.

Harmillisesti elokuvaa ei näytetä Suomen teattereissa englanniksi, sillä alkuperäisversiossa näyttelevät muun muassa Hugh Grant, David Tennant, Imelda Staunton ja Martin Freeman. Suomidubbaus on kuitenkin myös erittäin onnistunut. Aku Laitisen Piraattikapteeni on sympaattisen rempseä, Antti L.J. Pääkkönen taas hykerryttävän valloittava Darwinin roolissa. Jaana Saarinen kuningatar Viktoriana on uusi tuttavuus dubbaushommissa, mutta suoriutuu raivopäisen monarkin roolista vakuuttavasti.

Kuningatar Viktoria ei pidä piraateista.

Erityisesti mieleeni jäi Huivipiraattia esittänyt Riku Nieminen, joka on myös melko tuore äänialalla ja tuttu esimerkiksi Aardmanin edellisen elokuvan Artturi Joulun pääroolista. Hän tulkitsi hyvin hahmon yritykset pitää homma kasassa kapteenin toilailujen keskellä. Käännöksestä ei yhden katsomiskerran jälkeen jäänyt kristallinkirkasta kuvaa, mutta ei se ainakaan häirinnyt katsomiskokemusta.

Pirates!-elokuvan suurin vika on se, ettei sillä ole mitään erityistä sanottavaa. Se on vain hyväntuulinen seikkailu, josta jää käteen lähinnä hyvä mieli. Se on kuitenkin erinomaisen hauska ja viihdyttävä, ja sen pöhkö brittihuumori on pirteää vaihtelua amerikkalaisille Hollywood-animaatioille. Aardmanissa on yhä taikansa, eikä piraattien tarvitse hävetä sen aiempien tuotosten rinnalla.

Explore posts in the same categories: dubbaus, Elokuvat, Uusinta uutta

Avainsanat: Aardman, Aku Laitinen, Antti L.J. Pääkkönen, Artturi Joulu, David Tennant, DreamWorks, Gideon Defoe, Hugh Grant, Imelda Staunton, Jaana Saarinen, Kanin kirous, Martin Freeman, Pirates!, Riku Nieminen, Sony Pictures Animation, Virran viemää, Wallace & Gromit

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.