O.V.A: ICE

Vuonna 2007 julkaistiin 3-jaksoinen sci-fi-OVA ICE, jonka monet tiesivät sen idolikytköksistä ja me Sisarukset jostain ihan muusta. OVA unohtui melko pian ilmestymisensä jälkeen, mutta tulihan se lopulta katsastettua – nyt on sitä paitsi mitä parhain aika sen katsomiseen, sijoittuuhan anime vuoteen 2012, epäilemättä maailmanloppuennustusten vuoksi (vaikka tekijät eivät tiedäkään, että vuosi 2012 on oikeasti ihanuuden ja rakastamisen vuosi). Allekirjoittaneelle tosin ajankohtaa mielenkiintoisempaa oli lopultakin kuulla Ishida Akira ensimmäistä kertaa naisroolissa, enkä ainakaan itse joutunut pettymään.

Anime sijoittuu tulevaisuuden maailmaan, joka on ihmisten bioterrorismin jäljiltä suurilta osin tuhoutunut elinkelvottomaksi. Bioaseiden ja maailmansotien myötä miehet ovat kuolleet kokonaan pois, ja pahoin saastuneella planeetalla sinnittelevä vähäinen naispopulaatio on jakaantunut kahteen ryhmään: niihin, jotka yrittävät yhä löytää keinon jatkaa elämää tieteen avulla sekä niihin, jotka ovat hyväksyneet kohtalonsa maailman viimeisenä ihmissukupolvena. Näennäisen rauhaisasta rinnakkaiselosta huolimatta pinnan alla kuohuu jatkuvasti – mukana on valehtelua, takinkääntämistä, ihmishenkien uhraamista omien intressien saavuttamiseksi sekä paikoitellen pelkkää silmitöntä teurastusta. Ryhmät puolustavat omaa kantaansa (ja sabotoivat toisen ryhmän tavoitteita) niin järkähtämättömästi, että taistelu ihmiskunnan mahdollisesti pelastavasta ICE-aineesta johtaa lopulta veriseen konfliktitilanteeseen.

ICE oli varsin kunnianhimoinen hanke. OVAn idean on luonut Akimoto Yasushi, joka muiden anime- ja mangatöidensä lisäksi tunnetaan myös supersuositun AKB48-idoliryhmän tuottajana. Akimoton lisäksi ryhmän viisi jäsentä olivat mukana animessa ääninäyttelijöinä: yksi heistä esitti toista päähenkilöä, loput neljä tärkeitä sivurooleja. Samat tytöt myös esittivät animea varten tuotetun kappaleen ”Aisareru to iu koto for ICE ”, joka kuullaan jaksojen lopputunnarina sekä toisen jakson keskellä.

Kapteeni Hitomi Landsknecht.

Tarinan päähenkilökaksikosta toinen osapuoli on mystinen kapteeni Hitomi Landsknecht, jonka hahmosuunnittelu tuo ihanasti mieleen Matsumoto Leijin avaruuskapteeni Harlockin. Landsknecht ei ole pystynyt nukkumaan vuosiin, koska kuolleiden ihmisten sielut tunkevat hänen mieleensä – tarinan aikana hän käykin useampaan otteeseen keskusteluja toisen Hitomi-nimisen naisen kanssa, joka on saanut surmansa menneisyyden maailmassa ja saa kuolleena henkenä nähdä vilauksen tulevaisuudesta. Kapteeni Landsknecht on animekovisten keskuudessa aivan omaa luokkaansa – lopputaistelussa häntä ammutaan kahdesti ja hänen lävitseen isketään miekka, ja silti hän on ensimmäisenä puolustamassa Maata tappajaörkeiltä ja ampumassa niitä tohjoksi superaseellaan!

Kapteeni Landsknecht on epäilemättä seksikkäin rooli, minkä Minagawa Junko on ikinä tehnyt. Lukuisista poikarooleistaan tunnettu seiyuu on parhaimmillaan esittäessään aikuismaista, viileää mutta kilttiä kapteenia, jonka päihittämiseen ei riitä kokonainen armeijakaan. Kovisasemastaan huolimatta Landsknecht on hyväsydäminen nainen, joka kohtelee muita kunnioittavasti ja lempeästi, ja Minagawan tumma mutta pehmeä ääni korostaa kauniisti paitsi kapteenin voimakasta myös inhimillistä puolta.

Yuki.

Toinen päähenkilöistä on vielä mystisempi Yuki-tyttö, jonka kapteeni Landsknecht tulee tehtävänsä puitteissa pelastaneeksi. Yuki on äärimmäisen sinisilmäinen ja seesteinen tyttö, jonka tahtovat vähän kaikki ja joka on saanut tuntea rankan elämän nahoissaan. Yuki ystävystyy nopeasti jäykän kapteenin kanssa, joka myös lämpenee tytölle ajan myötä, etenkin joutuessaan todistamaan, miten julmasti muut tätä kohtelevat.

Kummallisen mutta hempeän Yukin äänenä on Ono Erena, AKB48-ryhmän ex-jäsen, joka oli OVAn julkistamisen aikoihin vasta 14-vuotias. Ensikertalaiseksi Ono pärjää yllättävän hyvin. Hänen äänensä on hyvin uniikki ja siinä on persoonallinen honottava ja tukkoinen sävy, niin kuin silloin, kun on flunssa. En tiedä, johtuiko se iästä, kokemattomuudesta vai juuri siitä vahvasta nasaaliäänestä, mutta Ono ei tuntunut saavan tunteitaan esiin kovin selkeästi – toisaalta jatkuva tyyni äänensävy sopii hyvin hahmon luonteeseen, mutta etenkin vauhdikkaammat kohtaukset olisivat vaatineet ehdottomasti enemmän petrausta, jotta niistä olisi saanut uskottavia.

Menneisyyden haamulla Hitomilla ei ole OVAssa ainakaan liikaa repliikkejä, mutta Ikezawa Harunaa on aina ihana kuulla. Suurimman osan vähäisestä ruutuajastaan Hitomi kauhistelee joko omaa tai tulevaisuuden maailman kohtaloa, mutta myöhemmin keskustellessaan Landsknechtin kanssa hänen äänensä on rauhallisempi. Hän myös huomaa joitain asioita paljon nopeammin kuin Landsknecht itse: kun kapteeni törmää jälleen Yukiin, Hitomi kuiskaa hänen mieleensä ”Taisin keskeyttää jotain, anteeksi” äänellä, joka on paitsi lempeä myös hivenen vihjaileva.

Satsuki, Mamiyan pelottavin hahmo ikinä.

Yksi Yukia himoitsevista on tämän siskopuoli Satsuki, jota näyttelee aina yhtä nuorelta kuulostava Mamiya Kurumi. Satsuki on kuitenkin aikamoinen poikkeus Mamiyan eläin- ja pikkulapsirooleja pursuavalla uralla – suloisen pikkutytön sijaan hän on pahimman luokan yanderehahmo, jolla on sairaalloisen kova pakkomielle isosiskoonsa. Kapteeni Hitomin pelastaessa Yukin ei taka-alalle jääneen Satsukin tarvitse kuin nähdä heidät kaksi saman moottoripyörän selässä, kun hänen päässään jo niksahtaa ja hän yrittää tappaa heidät ohjusaseella (ja melkein onnistuu). Mamiyan luonnostaan kirkas ja lapsekas ääni on voimakkaassa ristiriidassa hahmon luonteen kanssa, ja tuloksena on vaikuttava ja mieleenpainuva kokonaisuus. Äänensä puolesta lähes poikkeuksetta alle 10-vuotiaiden hahmojen esittäjäksi vakiintunut Mamiya osoittaa Satsukin myötä, että hänessä riittää potkua ja ääntä myös muunlaisiin rooleihin. Harvoin on niin ronskeja vuorosanoja kuultu niin suloisella äänellä lausuttavan!

Mystinen lady Kisaragi.

Jäljellejääneiden naisten ryhmittymistä Kisaragi johtaa niitä, jotka ovat hyväksyneet edessä häämöttävän lopun ja elävät loppuelämäänsä nautinnoille omistautuen – he antautuvat seksuaalisiin toimiin toistensa kanssa ja käyttävät huumeita odottaessaan kuolemaa. Ryhmän mielestä maailman nykytila on Jumalan ihmiskunnalle langettama rangaistus heidän tekemistään tuhoista, joka jäljellejääneiden tulisi vain nöyrästi hyväksyä ja antautua ennalta määrätyn kohtalon armoille.

Vaikka molemmat ryhmät pitävät yksinomaan miehiä syypäänä sekä omaan tuhoonsa että maapallon saastuttamiseen, syyttää Kisaragi lisäksi myös ihmisten kehittämää tiedettä ja on vakaasti sitä mieltä, ettei ihmisten tulisi enää sitä hyödyntää. Kisaragi itse on äärimmäisen määrätietoinen nainen, jonka viimeiseen asti järkähtämätön kanta ihmiskunnan historian loppumiseen juontaa juurensa aina hänen omaan kiistanalaiseen syntyperäänsä saakka. Hän syyttää miehiä paitsi Maan myös äitinsä elämän tuhoamisesta ja tekee kaikkensa estääkseen ihmisrodun elämän jatkumisen.

Piinkovalle matriarkalle antaa äänensä Ootori Yoshino, jota on kuultu animaatioissa aivan liian vähän. Ootorin upea, matala ääni on kuin luotu auktoriteettisille voimahahmoille, jotka eivät ole ihan tästä maailmasta peräisin. Ootorin äänessä on jatkuva itsevarmuuden ja viisauden sävy, aivan kuin Kisaragi tietäisi olevansa aina niskan päällä ja pitelevänsä kaikkia lankoja käsissään – hän tuntuu tavallaan nauravan vastustajilleen päin naamaa, vaikka ulkopuolisesti vain keskustelisi heidän kanssaan. Äänensä ansiosta Kisaragi antaa heti ja vaivatta mielikuvan paitsi vaikutusvaltaisesta asemasta myös korkea-arvoisesta ja yläluokkaisesta syntyperästä. Ootori onkin täydellinen malliesimerkki äänestä, jota kuvailisi termillä ”aristokraattinen”.

Julia.

Toisen ryhmän puolestapuhuja on Julia, sodan jäljiltä korkea-arvoiseen asemaan noussut entinen sotilas, jolla on munaa vähintään yhtä paljon kuin Kisaragilla. Sodan kovettama nainen kuuluu niihin ihmisiin, jotka eivät suostu alistumaan luonnonvoimien edessä, vaan pyrkivät ratkaisemaan ongelmat jopa silloin, kun pelastuminen on hyvin epätodennäköistä. Vaikka Julia vihaa miehiä ja heidän toimiaan siinä missä Kisaragi, yrittää hän silti epätoivoisesti löytää keinon ihmisrodun pelastamiseksi. Julian mielestä ihmiskunnan ja luonnon kerran tuhonneen tieteen avulla on mahdollista paitsi turvata ihmisten lisääntyminen myös aikanaan puhdistaa saastunut Maa ja tehdä ympäristöstä jälleen elinkelpoinen. Mahdollisen ratkaisun hänen tavoitteisiinsa tarjoaa salaperäinen ICE, jonka käyttämisestä Julia ja Kisaragi käyvät jatkuvaa kädenvääntöä.

Jaloista aatteistaan huolimatta Julia on kaukana pelastavasta enkelistä: hän paitsi testaa ICE-ainetta sumeilematta palvelusväkeensä myös käyttää heitä seksuaalisten tarpeidensa tyydyttämiseen ja on valmis lahtaamaan kaikki tavoitteidensa tiellä seisovat. Julialla ja Landsknechtillä on pitkä yhteinen historia takanaan – he ovat aikanaan yhdessä puolustaneet Japania Amerikan valloitusjoukoilta, ja molemmat ovat kärsineet sodassa henkilökohtaisia tappioita, jotka muistuttavat heitä päivittäin menneestä: Landsknecht menetti taistelussa toisen silmänsä, Julia käden sekä jalan. Aika sodan jälkeen on kuitenkin ajanut heidät erilleen, eikä Landsknecht joukkoineen jaa Julian ideologioita maailman tulevaisuuden suhteen, vaikka he samaan ryhmään kuuluvatkin. Landsknecht ei loppupeleissä onnistu enää puhumaan Julialle järkeä, kun tämä päättää hankkiutua Kisaragista lopullisesti eroon, ja entisistä armeijatovereista tulee lopulta toistensa vihollisia, joiden on kohdattava toisensa kaksintaistelussa.

Julia on mielenkiintoinen tapaus Ishida Akiran roolilistalla, eikä pelkästään sukupuolensa vuoksi, vaan koska animen maailmassa ei ole mieshahmoja ollenkaan muutenkaan. Hahmon ääneksi lienee valittu mies korostamaan hänen kovaa luonnettaan, mutta olen iloinen siitä, että Ishida näyttelee hahmoa selvästi naisena eikä naismaisena miehenä tai maskuliinisena naisena. En ole sitä mieltä, että miespuolinen näyttelijä muuttaisi naishahmon automaattisesti paljon keskivertoa maskuliinisemmaksi, eiväthän mieshahmotkaan muutu heti umpifeminiinisiksi, jos heidän äänenään onkin nainen miehen sijasta. Julia on tiukka militanttinainen, mutta aivan yhtä karskisti roolin olisi voinut tehdä naisnäyttelijäkin.

Juliassa tympii lähinnä hänen ulkoinen hahmosuunnittelunsa. Hän on muuten anatomisesti täysi nainen, mutta kasvot ovat paljon paljaammat kuin useimmilla muilla OVAn henkilöillä. Hieman muita hahmoja matalampaan ääneen yhdistettynä kasvot tekevät hänestä paikoitellen niin androgyynin, ettei häntä kasvokuvissa erottaisi useimpien animesarjojen stereotyyppisen feminiinisistä miespahiksista. Julian vastustaja Kisaragi taas on mahdollisimman naismainen hahmo pitkine mekkoineen, koruineen, siroine muotoineen ja ehostuksineen, jonka rinnalla paljaskasvoisen ja kokonaan vaatteisiin verhoutuneen Julian feminiinisyys karisee silmissä. En missään nimessä tarkoita, että kaikkien naisten on oltava yliehostettuja ja korostettava sukupuoltaan käytöksessään, mutta hahmoa voisi erehtyä luulemaan mieheksi naisäänelläkin, ja miesäänen ja naishahmojen täyttämän maailman vuoksi illuusio on vaarassa rikkoutua vielä herkemmin. Monien Julian epäedustavimpien ilmeiden lienee tarkoitus korostaa hahmon ilkeyttä, mutta eivät ne mikään ilo silmälle kuitenkaan ole.

Kasvoista huolimatta Julia on yksi OVAn kiehtovimpia (ja kuumimpia) hahmoja, ja Ishida itse teki roolissa hyvää työtä. Hänen äänessään on jatkuva feminiinisen pehmeä pohjavire, ja hänen lempeät repliikkinsä ovat suorastaan pumpulinpehmoisia. Järkyttyessään tai kauhistuessaan Julia huutaa niin lujaa, että Ishidan ääni särkyy. Tunnistan itse Ishidan äänen aivan liian helposti, mutta olisipa hauska kuulla, olisiko hänen roolinsa Juliana mennyt täydestä jollekin, joka ei ole häntä juuri muissa rooleissa kuullut.

Aoi, Murasaki, Mint, Usuha ja Rinne.

Onoa lukuun ottamatta muut OVAssa esiintyvät AKB48-idolitytöt esittävät Landsknechtin alaisia, jotka yhdessä muodostavat tehokkaan soturijoukon, jossa riittää niin älyä kuin asevoimaakin. Joukkoon kuuluvat alkoholiin menevä supernörtti Usuha (Imai Yuu), viileän järjestelmällinen Rinne (Oshima Yuuko), salaisia suunnitelmia hautova Aoi (Kasai Tomomi) sekä seesteinen Murasaki (Sato Natsuki), jonka sydän sykkii kapteenilleen eri tavalla kuin muiden. Oma suosikkini joukosta on räväkkä ja läppää laukova Mint, jonka äänenä on seiyuupiireissä kovassa nousussa oleva Kitamura Eri. Eron Kitamuran ja muiden tyttöjen välillä kuulee valitettavasti vähän liiankin selvästi. Jämäkkä sotilaallinen puhe sujuu kaikilta idolitytöiltä hyvin, mutta meininki muuttuu puuduttavaksi heti toiminnan alkaessa. Ensimmäisen jakson pitkä taistelukohtaus onkin lähinnä vaivaannuttavaa kuunneltavaa, etenkin kun välistä kuultavat nimettömien rivisotilaiden taisteluhuudot kuulostavat rutosti ammattimaisemmilta.

Pahimmassa tapauksessa äänen amatöörimäisyys haittaa katsomiskokemusta niin paljon, että se estää hahmoon samaistumista. ICE ei sentään näin alas vajoa, mutta pakostakin tuntui siltä, etteivät hahmot saaneet ansaitsemaansa arvostusta osakseen, koska heidän äänensä eivät pysty herättämään heitä henkiin samalla tavoin kuin ammattilaiset. Anime olisi kuulostanut erilaiselta, jos seiyuukaarti olisi koostunut pelkistä ensikertalaisista tai jos mukana olisi ollut vain yksi ensikertalainen, mutta kun äänessä on vuorotellen amatöörejä ja ammattilaisia, lopullisen version taso hyppii häiritsevästi laidasta laitaan. En kuitenkaan dissaa amatöörejä periaatteesta – jokainen on aloittelija ensin, ja äänityötä saavat tehdä muutkin kuin näyttelykursseja käyneet. Tällaisissa tapauksissa täytyy vain varautua siihen, ettei lopputulos välttämättä kolahda omaan korvaan niin kauniisti, kuin haluaisi.

ICEn sivuhahmoista nousee esiin etenkin tyyni Murasaki, josta oli onnistuttu luomaan hyvin sympaattinen hahmo. Hän on varsin ilmeetön ja aina asiallinen nainen, jonka syvistä tunteista kapteenia kohtaan vihjaillaan aina välillä: hän ei pysty peittelemään huojennustaan kun Landsknecht löydetään elossa tämän kadottua, ja hänen silmänsä ovat hetken täynnä surua hänen tajutessaan, ettei kapteeni välttämättä palaa elossa seuraavasta pelastustehtävästä. Hänen rakkautensa saa onneksi hiukan vastakaikua: Hitomi-kummitus paljastaa hänen tunteensa Landsknechtille, ja kapteeni heittää animen lopussa Murasakille liikuttavat jäähyväiset. Sato pärjäsi roolissa suurimmaksi osaksi ihan hyvin, vaikka Murasakin kohdatessa loppunsa hänen kuolinkorahduksensa aiheuttikin lähinnä eeppistä facepalmailua.

Naisten välinen rakkaus on kaikkein kauneinta - vai onko?

Vaikka miehiä ei animen maailmassa enää ole, on hahmojen välillä romantiikkaa monessakin eri muodossa: kapteeni Hitomin ja Yukin välille syntyy nopeasti lämpimiä tunteita, Julian kiintymys meidotyttöihinsä on pelkkää kyltymätöntä lihan himoa, Satsuki on miltei psykopaattisen obsessoitunut Yukiin ja Murasakin rakkaus kapteeniinsa on täysin viatonta, kaunista ja lempeää. 3-jaksoinen tarina esittelee erilaista ihmisten välistä lempeä tiiviissä paketissa, ja kaikkien suhdemuotojen ainutlaatuisuus myös korostuu tehokkaasti niiden mennessä limittäin.

Hitomi ja Julia.

ICE on OVA, joka pitää nähdä useamman kerran, jotta sitä ymmärtää paremmin. Siinä on juonta ja tarinaa niin paljon, että ensimmäisellä katsomiskerralla menee ohi monta vihjettä. Etenkin loppu on vedetty läpi niin taiteellisen nopeasti, ettei sitä meinaa tajuta vielä toisellakaan kerralla (tai sitten olen katsonut OVAn aina liian myöhäiseen kellonaikaan). OVA-animeksi se myös poukkoilee silmiinpistävästi kohderyhmänsä kanssa: joistain asioista vain vihjailtiin hienovaraisesti, toisaalta yhtäkkiä saattoi jonkun sotilaan pää räjähtää graafisesti aivan ruudun edessä.

Anime on täynnä poliittisia kiemuroita, jotka esitetään yllättävän kiehtovasti. Esiin tulee myös hahmojen kaksinaismoralismi esimerkiksi tuliaseiden käytön suhteen, joita pidetään ”miesten aseina” ja joihin turvaudutaan vain äärimmäisissä hätätilanteissa (Landsknechtin voimakkain ase on valtava pyssy, ja hän pyytää Jumalalta anteeksi joka kerta, kun joutuu sitä käyttämään). Lopussa pyssyt kuitenkin paukkuvat urakalla, kun oma tavoite täytyy ajaa väkisin läpi, ja hahmot vajoavat samalla yhtä alas kuin miehet, joita he kaikista maailman ongelmista syyttävät.

Mielenkiintoisesti esitetään myös Kisaragin ja Julian erilainen suhtautuminen tulevaisuuteen. Julia ei haluaisi antaa periksi kohtalolle, kun sodasta on kuitenkin onnistuttu selviämään hengissä, Kisaragi taas haluaa ihmisrodun kuolevan pois ja hyvittävän sillä tekemänsä ympäristörikokset Maapallolle. Julia on varma siitä, että miesten kehittämää teknologiaa pystytään käyttämään myös planeetan parantamiseen, Kisaragi taas varoittaa häntä toistamasta samoja virheitä, joihin miehet aikanaan sortuivat. Julian mielestä tiede ei itse ole paha, vaan ihmiset, jotka sitä pahaan ovat käyttäneet, Kisaragin mielestä tieteestä tulisi päästä kokonaan eroon. Molemmat seisovat vakaasti omien mielipiteidensä takana ja perustelevat taitavasti kantansa. Kohtaus, jossa kahden eri ryhmän matriarkat nousevat yhtä aikaa lavalle puolustamaan mielipidettään, onkin empimättä yksi OVAn vaikuttavimpia kohtauksia.

Kisaragi ja Julia ottavat yhteen sanan säilällä.

Keksi-indeksin paikka, alkusanat tuttuun tapaan täältä:

Terapian paikka: Ishida Akira + D-kuppi = yhdistelmä, joka saa hormonit mukavasti hyrräämään. Minagawakin oli kyllä kuuminta hottia koviskapteenina, ja Mamiya on aina ihana, jopa yandererooleissa.

Paskalla on tekijänsä: Sääliksi käy niitä sivuosanäyttelijöitä, jotka lausuivat vähäiset repliikkinsä paremmin kuin idolitytöt lukuisat omansa.

Old loves die hard: ”Ishida x tytöt” on vielä melko uusi yhtälö.

It’s some kind of magic: Magiaa ei varsinaisesti käytetä, vaikkei animen teknologia olekaan ihan tästä maailmasta kotoisin.

Interaktiivista avaruutta: Lentohärveleitä käytetään, mutta avaruudessa niillä ei käydä.

Boobshot: OVAn joka hahmolla on rinnat, mutta vilautuksia löytyy Julian huoneesta tämän harrasteltua tuhmuuksia meidojensa kanssa.

Moottoripyörä: Kunnon motskariajojahtikohtaus löytyy.

Musiikkinumero: OVAssa esiintyneet AKB48-tytöt esittävät lopputunnarin ”Aisareru to iu koto for ICE ”, josta soitetaan pätkä myös toisen jakson keskellä.

Genda Tesshou: Luojan kiitos ei.

ICE ei ole mikään maailman kevytkenkäisin anime, vaan se tarjoaa pohdittavaksi asioita, jotka kestävät ajan hammasta ja ovat aina ajankohtaisia. Jos ihmispopulaatio olisi vaarassa kuolla pois, tulisiko viimeisten vain hyväksyä kohtalonsa ja odottaa avosylin kuolemaa? Mikäli potentiaalinen pelastuskeino olisi olemassa, olisiko kenelläkään oikeutta pimittää sitä muilta vain siksi, että oma kanta on sitä vastaan? Mitä järkeä on sinnitellä epätoivoisesti hengissä, kun tulevaisuutta ei enää ole? Mikäli OVAn kuvaama maailma joskus toteutuisi, jäljellejäävät ihmiset väittelisivät takuuvarmasti juuri niistä samoista asioista kuin Kisaragi ja Julia.

ICE on melko osuva kuvaus ihmisluonteesta voittamattomalta tuntuvan tilanteen edessä. Osa pitäisi loppua luonnollisena osana elämän kiertokulkua, suurempi osa taas haluaisi löytää keinon nousta jälleen luonnon yläpuolelle. Henki pihisee ihmisessä loppujen lopuksi hyvin tiukassa, ja halu selviytyä ei noin vain sammukaan, vaikka tilanne olisi kuinka epätoivoinen. Ihminen ei ole enää pitkään aikaan suostunut taipumaan luonnonvoimien edessä, vaan yrittää aina etsiä tapaa muokata ympäristöään itselleen sopivammaksi – sen ominaisuuden ansiostahan ihminen on aikanaan noussut Maapallon hallitsevaksi lajiksi.

Masentavasta todellisuudestaan huolimatta OVA lupailee toivoa paremmasta. Kuollut Hitomi muistoineen palaa henkiin omassa ajassaan, ja eroon joutuneiden Landsknechtin ja Yukin sielut löytävät aikanaan toisensa. Yukin mukaan elämä jatkuu ikuisesti, ja se on kieltämättä kaunis ajatus, vaikkei se loppujen lopuksi totta olisikaan.

Explore posts in the same categories: O.V.A

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , ,

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.

5 kommenttia : “O.V.A: ICE”

  1. M Says:

    Pieni korjaus: Tagasit aivan oikealla nimellä Sato Natsuki mutta itse tekstissä puhui Nato Satsukista.

  2. Elli Says:

    Kiitos, nyt on pakko katsoa kyseinen OVA. ;P
    Kuulosti niin mielenkiintoiselta ja hahmot näytti hienoilta.

    • Cilla Says:

      Ei se mikään ruudinkeksijäanime ollut, mutta ihan viihdyttävä – toisella katsomiskerralla siitä jopa tajusi jotain 😀 Siinä on vähän liian paljon tarinaa ja juonenkiemuroita kolmeen jaksoon, mutta eipä ole ainakaan liian pitkä katsottavaksi.

      ~C


  3. […] naishahmoina kuin ainaisina mummoina. Yksi tämmöinen tapaus on vuonna 2007 julkaistu ICE OVA, jossa Ishida Akira esittää naisten asuttaman Maapallon Julia-matriarkkaa. Julia on […]


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: