Lööpissä: Ykkösluokan seiyuu, kolmannen luokan kitaristi

Desucon Frostbitesta on jo hieman aikaa, mutta Sisarukset ovat yhä conin kunniavieraan, superseiyuu Furukawa Toshion pauloissa. Pääsimme jututtamaan Furukawaa pitkästä ja ansiokkaasta urastaan myös blogia varten, ja saimme häneltä paljon mielenkiintoisia kertomuksia seiyuun työstä, bändiajoista ja ihmisistä animehahmojen takana!

Afureko: Haluaisimme aloittaa kysymällä, onko teillä esikuvia.

Furukawa: Jaa, aika paljonhan niitä, mutta… Ääninäyttelijöistä senpai Nagai Ichirou. Tiedätte varmaan hänet? Hän on Japanissa suositussa Sazae-sanissa Namihei ja monia muita. Tähtien sodan Yodan dubbiääni, Gundamin kertoja… Toinen on Dragon Ballin kertoja Yanami Jouji. Pidän todella paljon hänen tyylistään. Nämä kaksi ovat suuria senpaita, joita kunnioitan.

Afureko: Entä onko jotakuta tiettyä henkilöä, jonka kanssa haluaisitte työskennellä?

Furukawa: Kamiya Akira -san on pitkään… Olemme samaa sukupolvea, ja olemme jo ammoisista ajoista asti ikään kuin kilpailleet keskenämme. Koe-esiintymisissä yritimme usein samaan rooliin. Hokuto no kenissä olimme viimeiset jäljellä, kun päätettiin, kummasta tulee Kenshirou ja kummasta Shin. Me molemmat testasimme kumpaankin rooliin, minä myös Kenshirouhun ja Kamiya-san myös Shiniin. Silloin halusin mieluummin Kenshiroun roolin, koska hän oli päähenkilö. Luettuamme repliikit tuumasin, että ei hullumpaa, voin saadakin osan. Mutta kun taisteluhuutojen kohdalla kuulin Kamiya-sanin suoritukset, tajusin hävinneeni. ”Tuota en voi voittaa!” ajattelin. Niinpä Kamiya-sanista tuli sitten päähenkilö Kenshirou ja minusta tuli se pahis, se kilpailija.

Sitten myöhemmin Urusei yatsurassa esitin päähenkilö Atarua ja Kamiya-san oli romanttisen kilpailijan Mendoun äänenä. Siinä siis sain sen parhaan roolin. Sitten City Hunter -nimisessä animessa hain päähenkilö Saeba Ryoun osaa samoin kuin Kamiya-sankin. Silloinkin koe-esiintymisen ohjaaja sanoi ”Luultavasti päädymme Furukawa-saniin”, mutta kun lopulliset tulokset tulivat, valinta osui kuitenkin Kamiya-saniin.  Tähän malliin se aina meni, olimme aina yhdessä loppusuoralla.

Koska hän on niin vahva kilpailija, minusta tuntuu aina, että haluan voittaa hänet, ja siksi hän on se ihminen, jonka kanssa haluan työskennellä. Kunnioitan häntä todella, olemme samanikäiset ja samaa sukupolvea, ja hän on upea ihminen. Työskentely hänen kanssaan on unelmani, muttei se kuitenkaan toteudu kovin usein. Jokin aika sitten hän jättäytyi pois Mouri Kogoroun roolista Salapoliisi Conanissa, ja hänen tilalleen tuli toinen. Itse esitän sarjassa silloin tällöin esiintyvää Yamamuraa, enkä nykyään sitten enää näe Kamiya-sania Conanissa. Niinpä haluaisin työskennellä hänen kanssaan, jos tilaisuus tulee.

Afureko: Vaikuttaako työnne myös yksityiselämäänne? Olette esimerkiksi nimennyt lemmikkejänne esittämienne roolien mukaan.

Furukawa: Pidän kaikista esittämistäni hahmoista. Ensimmäisen shih tzu -koirani nimi oli Ataru, nykyisen taas Asuma Patlabor-hahmoni mukaan. Jos joskus vielä hankin kolmannen, nimeän sen Aceksi. Kai olisi muuten ollut mukava nimi, mutta kun Japanissa on kai-niminen koirarotu, se ei sovi koiran nimeksi. Vähän kuin jos kutsuisin koiraa Shih tzu’ksi. Piccolokin on nimenä söpö, mutta hahmo on vähän sellainen pelottava jurottaja.

Piccolo ei arvosta.

Afureko: Oletteko oppinut jotain roolihahmoiltanne?

Furukawa: Joskus repliikeissä on jotain… Esimerkiksi One Piecestä Acen repliikki: ”Chikara ni kushitara otoko ni umareta imi ga nee darou” on jäänyt mieleen. (= ”Jos häviää omalle voimalleen, ei ole mies.”) Ne Acen sanat tekivät minuun itseenikin vaikutuksen. Repliikeistä voi oppia jotain, jos niissä on hienoa sisältöä.

Afureko: Käykö nauhoituksissa usein niin, että itkua näyttelevä seiyuu alkaa itse kyynelehtiä?

Furukawa: Käy toki, ja jos siihen tarkoituksellisesti tähtää, se ei ole kovin vaikeaa. Esimerkiksi Gundamissa Kain ystävän Miharun kuolema oli sellainen herkkä kohta, ja Matildan kuollessa Amuroa näyttelevä Furuya Tooru… Kun kohtauksessa Amuro vie käden tervehdykseen ja huutaa ”Matilda-saaaan”, niin Furuya alkoi aina itkeä. Yhtä lailla harjoituksissa kuin nauhoittaessakin, aina sen saman sanan kohdalla kyyneleet valahtivat poskille. Mutta hän on kuitenkin niin hyvä näyttelijä, että välittömästi sen kohtauksen jälkeen hän saattoi alkaa pelleillä. ”Ei vaiteskaan!” Se ei ole kovin vaikeaa.

Afureko: Miten pokka pitää hassua hahmoa esittäessä? Onko tullut repeiltyä omalle tai kollegan repliikeille?

Furukawa: Kyllähän sellaistakin on. Esimerkiksi Urusei yatsuran Lumia näyttelevä Hirano Fumi on sellainen, että hän alkaa helposti nauraa. Jos joku vieressä sanoi jotain hassua, Hirano purskahti nauruun, ja kohtaus piti ottaa uusiksi. Chiba Shigerulla taas on tapana naurattaa tahallaan muita. Harjoituksissa hän usein improvisoi repliikkiensä tilalle jotain ihan muuta. Esimerkiksi jossain vakavassa jäähyväiskohtauksessa hän saattoi sanoa repliikkinsä ”No niin, ystävät – hyvästi” tilalle vaikkapa ”No niin, ystävät – hampurilainen.” Sellaista hän aina teki.

Afureko: Chiba tekeekin todella paljon räiskyviä rooleja, hänestä uskoo helposti, että hänessä on samanlaisia piirteitä.

Furukawa: Niin, hänessä on valtavasti virtaa. Näyttelimme yhdessä Urusei yatsurassa, ja hänen roolihahmonsa Megane suuttui, kun Ataru katseli muita naisia kuin Lumia. Olisi riittänyt, jos hän olisi huutanut ”Ataru!” ihan tavallisesti, mutta hän alkoi huohottaa ja käristä ennen kuin päästi ilmoille kunnon rääkäisyn. Huudon jälkeen hän oli ihan poikki, ja kysyin häneltä, onko hän kunnossa. ”Hiukan huimaa…” Hän näyttelee niin energisesti, että on itsekin pyörtymäisillään. Siksi ohjaajat laittavat hänet studiolla aina seisomaan seinän viereen, jotta hän voi ottaa siitä tukea, jos voimat ehtyvät. Keskellä pyörtyminen olisi vaarallista.

Urusei yatsura -sarja on edelleen Furukawan sydäntä lähellä.

Afureko: Ginga eiyuu densetsussa esititte Olivier Poplinia, joka oli melkoisen letkeä hahmo, vaikka sarja oli hyvin vakava avaruusooppera. Miltä tuntui esittää hassua hahmoa vakavassa sarjassa?

Furukawa: Se oli mukavaa. Oli hauskaa, että sain tehdä juuri päinvastaista kuin muut. Ohjaaja pyysi tuomaan hahmoon jotain atarumaista, ja tein sitten sillä tavalla. Poplinia sanottiinkin Iserlohnin Moroboshi Ataruksi.

Afureko: Muiden ääninäyttelijöiden haastatteluista olemme lukeneet, että Gineissä oli vaikeaa sanastoa. Oliko myös teillä samanlaisia vaikeuksia?

Furukawa: Kyllä siinä vaikeita sanoja oli! Kaikenlaista hankalaa kone- ja politiikkatermistöä. Itse kuitenkin onneksi esitin hahmoa, joka oli vähän tekemisissä sen kanssa ja puhui enemmän fiilispohjalta. Minulla oli varmaan moniin muihin verrattuna oikein helppoa…

Afureko: Uudessa Saint Seiya -OVA:ssa taas esititte Thanatosta. Miten saitte roolin?

Furukawa: Elysion-OVA:ssa oli sama ohjaaja, jonka kanssa työskentelin usein omien debyyttiroolieni aikaan. Luulen, että hän vain halusi käyttää minua jossain roolissa. Tulin siihen suoraan ohjaajan pyynnöstä. Kun Saint Seiya -TV-sarjaa näytettiin, en koskaan päässyt esiintymään siinä, koska sen nauhoitus meni aina muiden töitteni päälle. Olin kuitenkin parissa Saint Seiya -elokuvassa.

Afureko: Thanatoksella on kaksosveli Hypnos, jonka äänenä on Futamata Issei. Sovitteko jotain erityistä hänen kanssaan, koska esititte kaksosia?

Furukawa: Emme oikeastaan. Hahmot ovat lähes identtisen näköiset, mutta Futamata ja minä olemme niin erilaisia ääneltämme ja näyttelytyyliltämme, ettei ollut vaaraa, että kuulostaisimme samalta. Teimme vain omien fiilistemme mukaan.

Furukawa palaa Yamamuran rooliin Salapoliisi Conanissa tuon tuostakin.

Afureko: Esimerkiksi Salapoliisi Conanin Yamamura Misao esiintyy sarjassa vain silloin tällöin. Seuraatteko esiintymisten välillä, mitä sarjassa tapahtuu?

Furukawa: Salapoliisi Conanhan on poliisisarja, jossa tapahtuu rikoksia eri puolilla Japania, kuten Hokkaidolla, Kyuushuulla, Oosakassa. Minun hahmoni on Gunman prefektuurin poliisi, joten hän esiintyy vain silloin, kun jotain sattuu siellä. Kyseessä on kuitenkin aina sama hahmo, johon pääsee helposti sisään, kun kuvan näkee taas edessään. Yamamura on hauska, vähän sellainen säälittävän oloinen hahmo.

Afureko: Joidenkin seiyuuiden mukaan on vaikea näytellä hahmoa, joka puhuu murretta. Miten itse opettelette murteita rooleja varten?

Furukawa: Olen esittänyt roolia, jossa piti puhua Kansain murteella. Teatteriryhmäni johtaja Nakata Kouji, joka toi minut ääninäyttelijän alalle, on kotoisin Kansaista, joten harjoittelin hänen kanssaan. Kuuntelin, miten hän sanoisi jotain, ja toistin sitten perässä.

Afureko: Esimerkiksi Horikawa Ryou on Oosakasta kotoisin ja esittää paljon alueen murteella puhuvia hahmoja.

Furukawa: Conanissakin hän puhuu Oosakan murretta. Minulla on hassu muisto hänestä, koska nimet Horikawa ja Furukawa muistuttavat toisiaan. Soitin kerran studiolle kysyäkseni seuraavan päivän aikatauluja, ja kun esittäydyin ”Täällä Furukawa!”, niin vastaaja kuuli ”Horikawa” ja antoi minulle Horikawa-sanin aikataulut. Kun sitten menin studiolle, minulle sanottiin ”Ei tänään ole sinun vuorosi!” Siitä lähtien olen aina esittäytynyt puhelimessa koko nimellä.

Afureko: Katsoessamme ohjelmaa varten antamianne valokuvia löysimme julisteesta hahmon, jota emme tunteneet ja josta emme myöskään löytäneet mitään tietoa. Kyseessä oli Alexandros animesta Alexandros no ketsudan. Kertoisitteko, mistä siinä oli kyse?

Furukawa: Se oli oikeastaan erään uskonnollisen järjestön teettämä promoanimaatio buddhalaisuudesta.  Sen vuoksi siitä on hankala löytää tietoa. Kun sitä tehtiin, toimistosta kysyttiin, voinko esiintyä siinä, vaikka olen kristitty, mutta ei se mitään haitannut. Kyseessä oli päärooli, joten se päätyi julisteeseeni.

Afureko: Monista kollegoistanne on tullut hyviä ystäviänne. Keistä erityisesti, ja miten tapasitte?

Furukawa: Furuya Toorun kanssa olen aina hengaillut.  Tutustuimme töissä ja soitimme myöhemmin yhdessä bändissä sekä vietimme paljon aikaa yhdessä. Kävin usein hänen luonaan kylässä, opetin hänet kalastamaan ja hän minut hiihtämään. Bänditovereistani olin kaikista läheisin juuri Furuyan kanssa. Hän oli vähän minua nuorempi, mutta tulimme hyvin toimeen. Kun perustimme bändimme, hän antoi minulle oman kitaransa soitettavaksi, koska soitti itse rumpuja. Jouduin kyllä maksamaan siitä, mutta en paljoa. (nauraa) Meillä on samat nimikirjaimet, F.T, vitsailemme siitä paljon. Nimemme onkin usein sekoitettu toisiinsa, minua on kutsuttu vahingossa Furuyaksi ja häntä Furukawaksi. Se on sitä hassumpaa, kun näyttelijöinä olemme ihan erilaisia, meillä on aivan eri näyttelytyylit.

Slapstickin pojat: vasemmalta Sogabe Kazuyuki, Furukawa, Mitsuya Yuuji, Furuya Tooru ja Nojima Akio.

Afureko: Seuraavaksi haluaisimmekin kysyä Slapstick-bändistä. Miten yhtye oikein sai alkunsa?

Furukawa: Meillä kollegoiden kanssa oli tapana lähteä nauhoitusten jälkeen juhlimaan Akachouchin-nimiseen ravintolaan, jota nimitimme kakkosstudioksi. Pelkkä juominen kuitenkin käy tylsäksi, joten jossain vaiheessa harrastukset tulivat puheeksi ja kävi ilmi, että kaikki osasimme soittaa. Niinpä keksimme pistää bändin pystyyn. Harjoittelimme sitten kovasti ja kun saimme muutaman kappaleen kuntoon, järjestimme keikan.

Konsertin aikaan olimme kaikki vielä surkeita soittajia, mutta paikalle ilmaantui niin valtavasti faneja, etteivät kaikki mahtuneet kuuntelemaan. Saliin mahtui seitsemänsataa ihmistä, mutta kuulijoita tuli paikalle noin puolitoistatuhatta. Mietimme, että jos porukkaa on kerran niin paljon, voisimme esiintyä kaksi kertaa peräkkäin. Kysyimme paikan pitäjiltä, ja se sopi heille. Levy-yhtiöt huomasivat, että jos kerran olemme niin suosittuja, mikseipä tehtäisi levyä. Niinpä nauhoitimme albumin, ja bänditoiminnasta tuli työ seiyuuhommien oheen.

Afureko: Onko teillä suosikkia Slapstickin kappaleista?

Furukawa: Hyviä kappaleita on niin paljon. Tietenkin laulujemme tekijöinä oli huippunimiä, me esiintyjät vain olimme musikaalisesti kolmosluokkaa. Ootaki Eiichi, Mori Yukinojou, Uzaki Ryuudou, Matsumoto Takashi… Ensimmäisellä albumillamme puolet kappaleista taisi olla Matsumoto-sanin sanoittamia. Me vain olimme amatöörejä. Olimme kuitenkin näyttelijäntyömme ansiosta suosittuja, ja joskus oli jopa puhetta, että olisimme kaikki tehneet oman sooloalbumin myynnin lisäämiseksi. (nauraa) Olimme kuitenkin varsin eri tasolla kuin nuo kuuluisat lauluntekijät. Joskus lauluntekijöitä tuli keikallemme katsomaan kun esiinnyimme, ja vaikka omasta mielestämme olimme harjoitelleet ahkerasti, he olivat sitä mieltä, ettei harjoitusta ollut vielä riittävästi. (nauraa)

Afureko: Patallirossa esititte kaikki yhdessä Patalliron Tamanegi-käskyläisiä. Miten Slapstickin jäsenet oikein päätyivät Tamanegeiksi?

Furukawa: Slapstickin suosion takia oli jo vähän aikaa mietitty, että olisi hauskaa saada meidät kaikki samaan sarjaan. Sellaisia mahdollisuuksia ei vain oikein ollut. Sitten keksittiin, että Patallirossa olivat nämä Tamanegit, jotka olivat kaikki keskenään samannäköisiä, ja ajateltiin, että siihen olisi hauska sijoittaa bändin jäsenet. Ainoastaan soolokitaristimme Sogabe Kazuyuki ei esittänyt Tamanegiä.

Sipulipäiset Tamanegit Patalliron taustatanssijoina.

Afureko: Sogabe esitti sarjan toista päähahmoa Bancorania. Kävikö niin, että hän sai roolin ensin ja sitten teidät keksittiin ottaa mukaan?

Furukawa: Kyllä, hänet oli kiinnitetty rooliin ensin, ja me tulimme sitten myöhemmin mukaan. Me valitimme leikkisästi hänelle, että miksi vain hänellä oli komea roolihahmo ja me muut olimme pöljännäköisiä Tamanegejä. Esitimme Patalliron toisen lopputeeman, Cock Robin Ondon, jota myös esitimme keikoilla tanssien animesta tuttua koreografiaa. Ohjaaja antoi minulle laulun soolon ja pyysi laulamaan atarumaisella äänellä. Cock Robin Ondoa tulee yhä silloin tällöin laulettua karaokessa, karaokesta löytyy parisenkymmentä Slapstickin laulua.

Afureko: Natsu e no tobira -elokuvassa työskentelittekin bänditoverienne Furuyan ja Mitsuya Yuujin kanssa. Elokuva on kuitenkin hyvin vakava. Millaista oli näytellä heidän kanssaan tällaista vakavaa draamaa?

Furukawa: Ei vakavuus meitä haitannut, se oli oikein hauskaa. Kaikkein parasta on aina silloin, kun pääsee näyttelemään slapstickläisten kanssa.

Afureko: Mainitsitte aiemmin, että harjoittelette osianne ennen varsinaista nauhoitusta. Kuinka paljon tällaisia harjoituksia yleensä on?

Furukawa: Tavallisesti käsikirjoitus luetaan kerran läpi, sitten on toinen harjoitus eli ”viimeinen testi” ja kolmannella kerralla nauhoitetaan. Dragon Ballissa kuitenkin harjoitellaan vain kerran ennen lopullista nauhoitusta. Ohjaaja selitti, että siinä tehdään niin paljon taisteluhuutoja, ettei niitä ole järkeä harjoitella niin monesti. Onhan se myös sen verran komediallinen anime, ettei siitä tule yhtä hauska, jos harjoittelee liikaa. Ehkä hän loppupeleissä vain halusi nopeammin kakkosstudiolle.

Afureko: Kertoisitteko lopuksi, millaista Suomessa on ollut? Oletteko käynyt jo saunassa?

Furukawa: Ei, en kyllä ole. Olen todella iloinen, että pääsin käymään Suomessa. Matkustan paljon myös vapaa-aikanani, mutta on mukava bonus, että työajalla pääsee tällaiseen animetapahtumaan. Sydäntä lämmittää, että suomalaiset animefanit tuntevat animea näin hyvin ja ovat niin täysillä mukana. En odottanut, että anime olisi niin suuri juttu Suomessa, ja yllätyin myös vieraanvaraisuudesta. Sen lisäksi, että tapahtumapaikka on hieno, meistä on pidetty todella hyvää huolta. Muualla ei ehkä niinkään kuskata autolla joka paikkaan tai pyydetä anteeksi, jos joutuu odottelemaan ulkona.

Twitterissä monet ovat olleet huolissaan Suomen kylmyydestä ja pyytäneet pukeutumaan lämpimästi. Ei täällä kuitenkaan ehdi tulla kylmä, koska suurin osa ajasta ollaan sisällä, autossa tai ravintolassa, ja kun hetken seisoo ulkona, joku tulee patistamaan takaisin sisälle. Kaupungilla näkee ihmisillä kevyitä takkeja ja housuja, joten mieleen tulee, että toppatakkimme ovat vähän liikaa. Japanilaiset kuitenkin ajattelevat, että Suomessa on jotakuinkin yhtä kylmä kuin Pohjoisnavalla.

Afureko: Kiitoksia paljon haastattelusta, unelmamme toteutui, kun saimme tavata teidät!

Furukawan ja hänen seurueensa kanssa oli todellakin mahtavaa jutella. Toivomme hartaasti, että näyttelijälegenda pääsee vielä joskus palaamaan Suomeen!

Explore posts in the same categories: Lööpissä, Seiyuu, Tapahtumat

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.

One Comment : “Lööpissä: Ykkösluokan seiyuu, kolmannen luokan kitaristi”


  1. […] Afureko: Hän on kyllä uskomaton! Yanami Joujin taas listasi senpaikseen viime Desucon Frostbite -tapahtuman kunniavieras Furukawa Toshio. […]


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: