Pakkasenpurema Desucon

Jaa että con talvella? Lähtö Lahden Sibeliustaloon melkein heti uudenvuoden jälkeen sekoitti aika lailla Sisarusten pasmat, mutta niin sitä vain tuli conitettua näin sydäntalvellakin, eikä tarvinnut pettyä.

Lukijoillemme on varmaan jo tullut selväksi, että teimme Frostbiten kunniavieraan Furukawa Toshion ohjelman. Sitä alettiin suunnitella heti kun vieras varmistui ja julkistettiin – koska kyseessä oli osallistuvaan ohjelmaan painottuva tapahtuma, elättelimme ideaa interaktiivisesta kunniavierasohjelmastakin. Sellaista olimme jo kerran suunnitelleet Momoi Harukolle vuonna 2010, jolloin suunnitelmat menivät melko rankasti uusiksi erittäin lyhyellä varoitusajalla. Tällä kertaa siis varmistimme ohjelmaideoitamme kärkkäästi ja vaadimme, että saamme mahdolliset muutosmääräykset enemmän kuin tuntia ennen ohjelmaa. Tänä vuonna tehtiinkin fiksusti, kun saimme käydä ohjelman läpi vieraan kanssa henkilökohtaisesti tapahtumaa edeltävänä päivänä. Koska Furukawa on paras ihminen, kaikki sopi hänelle. Mukana oli myös hänen vaimonsa, itsekin seiyuuna toimiva Kakinuma Shino, joka oli todella herttainen tuttavuus. Ehdimme hädin tuskin ojentaa pariskunnalle lahjat, kun he jo antoivat meille suloiset One Piece -killuttimet.

Tsubasa-Petteri kuvasi Sisarusten saamat Desu-lahjat!

Lauantai oli kiireinen: avajaisten jälkeen jo pian koitti Furukawan kolmetuntisen ohjelman vuoro, puoli viideksi piti ehtiä ConTV:n haastatteluun ja sen jälkeen rynnistää suoraan Kuuseen dubbausohjelmaa pitämään. Avajaisvideo oli yhtä eeppinen kuin oli lupailtukin ja Frosti-chan mielettömän suloinen, mutta jäimme odottamaan sitä, että ajassa taaksepäin olisikin matkustettu pelastamaan viime Desussa kidnappaajien julmasti ampumaa Desu-kunia. Eihän sitä toisaalta tiedä, mitä ensi kesä tuo tullessaan…

Koska kunniavieraan ohjelman tekniikka saatiin reilaan hyvissä ajoin, Nita ehti tsekkaamaan aamuisen Professor Layton – Pulmia ja arvoituksia -luennon. Vaikkei se tosifanille uutta tietoa tarjonnutkaan (ja luennoitsijan mielipiteet olivat selvästi vääriä – siis joku Descole ei tasan ole siistimpi kuin Don Paolo), se oli oikein mukava infopaketti aihetta tuntemattomille. Etenkin alkuosuus pulmineen kaikkineen oli hauska.

Kunniavierasohjelmassa kaikki sujui hyvin, vaikka Myy unohtikin jännitykseltään täysin, mitä oli aikonut avauspuheenvuorossaan sanoa. (Edes ihanan herra Shiman antama hunajakarkki ei ollut täysin poistanut hermoilua – eikä ihme, koska ihan oikeasti Furukawa Toshio!) Kysymyksiin päästyämme sillä ei kuitenkaan ollut enää mitään väliä, koska Furukawa vei show’nsa välittömästi ja viihdytti yleisöä mahtavilla tarinoilla ja ääninäytteillä, jotka olivat viedä jalat etenkin One Piece -fanien alta. Yleisökysymyksiä varten jätimme muutaman oman kysymyksemme kysymättä, ja yleisöltä tulikin mukavasti kiinnostavia kysymyksiä ja pyyntöjä.

Ohjelman toinen puolikas meni sekin joutuisasti, itse asiassa niin joutuisasti, että meillä oli runsaasti aikaa ottaa vielä toinen satsi yleisökysymyksiä. Dialogi, jonka Furukawa ja Kakinuma esittivät yhdessä, muuttui ammattilaisten käsittelyssä keskiyön Mario Kart -tauolla keksitystä läpästä aidoksi, vietävän suloiseksi kohtaukseksi, joka sai meidän kaikkien moemittarit kirkumaan punaisella.

Furukawa on paras. Ja Pikkis.

Urakasta selvittyämme hiipparoimme lounaalle ja näimme Hopeanuoli!musikaalilaisia. Myyntipöytien tarjontakin ehdittiin tarkastaa ennen kuin siirryimme odottelemaan ConTV:n haastattelun alkamista. Conmeininkiä internetin ilmoille tuuttaava ConTV nimittäin oli pyytänyt meitä studioon kertomaan blogista, ääninäyttelijöistä sekä hieman myös Hopeanuoli!musikaalista. Haastattelun voi nähdä myöhemmin ConTV:n Youtube-kanavalta, linkitämme sen tänne kunhan se netistä löytyy!

Sitten olikin jo Arigaatto, sanoi Kari Koski – animea suomeksi -ohjelman vuoro. (Kyllä, tuo on ohjelman oikea nimi, lehtisissä ja muissa oli nolo virhe.) Videot näkyivät ja kuuluivat mukavasti, vaikka tympäisikin se, että jatkojohdon puutteen vuoksi Nitan ja Myyn piti seistä salin edessä. Erinäiset dubbauspätkät vuosien varrelta saivat yleisöltä raikuvat naurut, ja ohjelma onnistui ainakin meidän puolestamme hyvin.

Sen jälkeen oli hetki aikaa istuskella ja vaihtaa kuulumisia kavereiden kanssa ennen Desugaalaa. Edellisgaalan menestyksen rohkaisemina odotimme vähintään ehdokkuutta, mutta tällä kertaa Vuoden blogi -kategoriassa oli ehdokkaana vain kaksi blogia. Molemmat olivat kyllä varteenotettavia ja soimme ilomielin palkinnon Ilona Cosplaylle, joka on ehdottomasti maan blogosfäärin hienoimpia, mutta Suomessa on sen verran laadukkaita blogeja, että tuntuu aika mielivaltaiselta valita vain kahdesta ehdokkaasta. Muutkin palkinnot menivät ansaituille tahoille.

Gaalan jälkeen Nita änkesi mukaan vielä Mika ”Pararin” Valtosen Bleach-vihausluennolle, joka oli tupaten täynnä. Odotus oli, että luennolla kerrottaisiin analyyttisesti, mikä sarjassa on vikana. Ihana Para pitäytyi kuitenkin päätöksessään näyttää meille, mitä siinä tapahtuu, jottei meidän tarvitsisi lukea sitä itse, ja kävi sen siis läpi kokonaisuudessaan. Kaikenmoisista hankalista asennoista ja näkökentän peittävistä päistä huolimatta Paran luento oli erittäin viihdyttävää settiä ja totta vie ansaitsi täyden salinsa!

Luennon jälkeen vetäydyimme nukkumaan ja palasimme aamulla desuttamaan entistä virkeämpinä. Emme vieneet paikkoja kunniavieraan nimikirjoitusjonosta, koska saimme omamme haastattelun yhteydessä. Sen sijaan suuntasimme Café Ichigoon, jonka hulmuhihaiset meidoneitokaiset olivat yhtä herttaisia kuin aina. Kahvilassa törmäsimme niin ikään meidoja ihailevaan kunniavierasseurueeseen, johon liityimme aikataulussa seuraavana häämöttävää haastattelua varten.

Pääsimme myös kuvaan hurmaavan butler-Kotetsun kanssa!

Haastattelu pääsalin takahuoneessa oli eeppinen, sillä Furukawan mielestä Sisarusten naurattaminen oli vähintään yhtä hauskaa kuin kysymyksiin vastailu.  Eeppisyyden päätteeksi pyysimme herralta nimikirjoitukset laajaan Dragon Ball -pelikokoelmaamme sekä Myyn Gundam-kirjaseen ja Natsu e no tobira -DVD:n kanteen. Jälkimmäisen ilmestyminen aiheutti suurta hilpeyttä ja nostalgiaa vieraassa, joka sanoi jättävänsä kanteen reilusti tilaa, jotta siihen mahtuisivat jonain päivänä muidenkin näyttelijöiden nimmarit. (Iik!)

Mullistavan haastattelun jälkeen oli enää pari tuntia päättäjäisiin, joten kävimme tuhlaamassa roposia niin myyntipöytäsalissa kuin Desun oheistuotepöydän luona. Kaikki kuitenkin päättyy joskus, ja niin myös vuoden 2012 ensimmäinen Desucon. Viikonloppu ei kuitenkaan ollut meidän osaltamme vielä täysin ohi, vaan hyvästeltyämme ystävämme päättäjäisten jälkeen suuntasimme pari tuntia myöhemmin vielä coninkaatajaisiin juhlistamaan onnistunutta conia muiden järjestäjien kanssa. Myös Furukawa seurueineen saapui paikalle iltayhdeksän jälkeen ja jaksoi viihdyttää meitä aina hysteerisiä fanityttöjä lähtöönsä asti, vaikka tapahtumarikas viikonloppu varmasti kävi jo voimille siinä vaiheessa. Myy tarjoili kunniavierasseurueelle pullaa (oma tekemä).

Furukawan kanssa juttelu oli ihan törkeän mahtavaa – setä oli innokas tarinoija, joka huikeiden näytteiden kera kertoi toinen toistaan mahtavampia juttuja, joita kuuntelimme silmät selällään ja suupielet korvissa. Kommunikaation ihme lankesi voittajien pöytäämme, kun tulkit kaikkosivat, mutta meillä ei siltikään ollut mitään ongelmia ymmärtää vieraan turinoita. Olimme varmaan itse ihan kamalan noloja mussuttaessamme hirveää örgylbörgyl-esperanto-japania, mutta Furukawa jaksoi jutustella ja vastailla kysymyksiimme iloisesti koko illan.

Ensimmäinen Frostbite oli tuttua Desu-laatua, mutta sisälsi myös muutamia innovaatioita. Järjestelyt toimivat omalla kohdallamme moitteetta itse conpaikalla, sillä kaikki säädöt saatiin säädettyä ajoissa eikä tekniikka pettänyt ohjelmien aikanakaan. Toivoisimme vain, että tieto kulkisi paremmin ennen conin aattoa – varustepyynnöistä ei ole juuri iloa, jollei kunniavierastiimi toimita niitä eteenpäin…

Onnistuneesta viikonlopusta on kiittäminen monia. Superkiitokset rakkaalle Dino-ystävällemme majoituksesta ja muutenkin mahtavasta seurasta! Erityiskiitokset myös ensimmäistä kertaa kunniavierasvastaavana toimivalle Tulitomaatille eli Eetu Lampsijärvelle, joka hurjienkin työkiireiden keskellä jaksoi suunnitella ohjelmia kanssamme ja piti meidät ajan tasalla kunniavieraita koskevista asioista. Muiden tehtävien lisäksi Eetu joutui myös hoitamaan vieraiden tulkkauksen suurilta osin itse, mutta kaikki onnistui siitä huolimatta erinomaisesti, ja vieraat olivat tyytyväisiä Desu-matkaansa. Odotamme jo innolla yhteistyötä kesä-Desun kanssa, Eetu!

Sisarukset jättivät ensimmäisen Desucon Frostbiten taakseen yhtä haikein mielin kuin kaikki aikaisemmat Desuconit, ja palautuminen opiskelukiireiden keskellä on tähän mennessä ollut varsin työlästä. Seuraava Desucon on kuitenkin jo puolen vuoden päästä, ja mielessämme pyörivät jo tiuhaan suunnitelmat niin cosplayn kuin ohjelmienkin suhteen! Sydämelliset kiitokset herra Furukawalle ja vaimolleen siitä, että kävivät Suomessa ilahduttamassa meitä (arvatkaa ketkä saivat herran upean Piccolo-piirroksen!) ja innostuivat antamaan suomalaisille animefaneille parhaat mahdolliset ohjelmat! Furukawa Toshion eeppinen haastattelu ilmestyy heti, kun saamme sen kirjoitettua ylös, ja lisää kertomuksia on luvassa myös vuoden toisessa Anime-lehden numerossa!

Explore posts in the same categories: Tapahtumat

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.

One Comment : “Pakkasenpurema Desucon”


  1. […] Frostbite-raportissa mainitsimme, tapahtuman aikana istahdimme hetkeksi contapahtumien tunnelmia nettiin […]


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: