In the depths of my soul, I know we will survive

Internetin aikakaudella sitä aina välillä törmää kaikenlaiseen, mistä ei ole kuullutkaan eikä ilman globaaleja verkkoja olisikaan kuullut. Tässä hiljattain tuli katsottua Cybersix, argentiinalaiseen sarjakuvaan perustuva kanadalais-argentiinalainen piirrossarja, joka animoitiin Japanissa. 13 jakson pituinen sarja esitettiin ensi kertaa vuonna 1999, ja sitä nähdään epäsäännöllisesti Kanadan ja Ranskan kanavilla. Mitä oikein voi syntyä, kun yhdistetään eurooppalaisista sarjakuvista ammentava tyyli, eksoottinen eteläamerikkalaisuus, supersankarit ja natsit?

Sarjan päähenkilö Cybersix on yksi natsitohtori von Reichterin luomista keinotekoisista elämänmuodoista, cybereista. Hän kuitenkin pakeni luojansa kynsistä ja elää tätä nykyä Meridianan kaupungissa lukion kirjallisuuden opettajana Adrian Seidelmanina. Cybersix tarvitsee selviytyäkseen sustenanceksi nimitettyä nestettä, jota hän hankkii pieksämällä von Reichterin muita luomuksia ja pöllimällä näiltä jälkeenjäävät putelit. Tohtori ei katso hyvällä ilkeisiin suunnitelmiinsa sekaantuvaa sankaria, vaan lähettää poikansa Josén kätyreineen hankkiutumaan eroon Cybersixistä.

Öisillä katoilla loikkivasta mystisestä naisesta kiinnostuu myös Adrianin kollega, biologian opettaja Lucas Amato, josta tulee ennen pitkää Cybersixin luotettu ystävä ja ihastus. Ajan myötä kaupungin puolustajiin liittyvät myös nokkela katupoika Julian sekä musta pantteri Data 7, jolla on Cybersixin onnettomuudessa kuolleen pikkuveljen Cyber-29:n aivot. Joko kuulostaa niin hullulta, että on pakko tsekata?

Iloinen pantteri ❤

Valitettavasti Cybersixin ensimmäinen jakso etenee niin nopeasti niin lyhyin kohtauksin, että ensikatsomalta se vaikuttaa suorastaan tökeröltä. Hahmot marssitetaan sen enempiä selittelemättä katsojan eteen, ja etenkin Adrianiin retkahtaneen lukiolaistytön Lori Andersonin käytös on todella omituista. Turhan selittelyn puutteeseen on parasta tottua, sillä tässä sarjassa on vähemmän puhetta ja enemmän toimintaa. Dialogi saavuttaa toisinaan suorastaan kaurismäkeläisiä ulottuvuuksia (”Maybe you should give it to her.” ”No.”) ja on ajoittain jopa banaalia, mutta osuvia letkautuksiakin riittää. Vähäistä dialogia täydentää kaunis musiikki, jossa on oma teema jokaiselle hahmolle.

Koskaan ei hypitä kuunsirpin editse

Katoilla hyppimiselle ja roistojen akrobaattiselle päihittämiselle on selvästi uhrattu paljon enemmän ruutuaikaa kuin ekspositiolle. Toiminnan tukena on kautta sarjan silmiähivelevän sulava animaatio, jota ihailee joka kerta, kun Cybersix loikkii vihollisten ulottumattomiin tai hahmojen ilmeet on kuvattu taidokkaasti. Hahmojen ulkonäkö perustuu tarkasti alkuperäisiin sarjisdesigneihin aina omaperäisesti palkkeina kuvattuja ihokarvoituksia myöten. Siinä missä sarjakuvan tyyli on lievästi sanottuna karua, piirrossarjassa on miellyttävän sarjakuvamainen viba, jossa näkyy eurooppalaisen sarjakuvaperinteen vaikutteet. Kaikilla on hassut kampaukset, Cybersixin viitta liehuu epärealistisen valtavana tuulessa  ja hänen miesidentiteettinsä Adrian on sietämättömän kuuma.

Ouuu jeaaaaahhh Adrian

Kanadalaisperäinen piirrossarja on luonnollisesti kansoitettu kanadalaisilla ääninäyttelijöillä. Cybersixiä esittää Cathy Weseluck, joka on tätä nykyä pinnalla rooleistaan My Little Pony: Friendship is Magicissa. Adrianin äänessä kuuleekin toisinaan hauskasti Spike-lohikäärmeen sävyjä. Cybersixin päärooli vakuuttaa minut entistä enemmän Weseluckin näyttelijäntaidoista. Hän onnistuu vetämään hahmonsa uskottavasti ja tunteikkaasti sekä mies- että naispersoonassa, ja hänen äng-äänteiden loppuun ääntämät g:nsä ovat yksinkertaisesti ihania.

José ja isänsä muotokuva

Toiset kehut on syytä jakaa Josén äänelle Alex Dodukille. Pienessä mutta totisesti pippurisessa Joséssa megalomania yhdistyy hupaisasti lapsenomaisiin iloihin, kuten tuolissa pyörimiseen. Hän ei uhraa ajatustakaan kätyreille, joille käy huonosti mittelöissä Cybersixiä vastaan, eikä pelkää ärjyä itseään moninkertaisesti isommille käskyläisille päin naamaa, mutta kaipaa sisimmässään isänsä hyväksyntää. Dodukin castaaminen naisnäyttelijän sijaan on todella osuva ratkaisu. Hänen välittömät omakehunsa ja raivarinsa ovat hauskoja, ja lapsen ääni alleviivaa erinomaisesti kontrastia Josén päsmäröivän luonteen ja fyysisen iän välillä, mistä irtoaa loputtomasti huumoria. José ei silti ole pelkkä vitsi, vaan hänestä on uhkaksikin asti…

Okei, kuka päästi lapsen tankin ohjaimiin?

José purkaa turhautumistaan raskastekoisiin mutta hidasälyisiin apureihinsa, isänsä luomuksiin, joista käytetään nimitystä Fixed Idea. Niistäkin tehdään toisinaan selväksi, että ne pitävät toisiaan veljinä, mutta enimmäkseen ne vain ovat Josén pompoteltavina ja ottavat turpiin Cybersixiltä.

Cybersix ja Julian bondaavat sateessa

Muutkin näyttelijät hoitavat työnsä hyvin. Michael Dobson tuo miehenköriläs Lucasiin huumorintajua ja jämptiyttä, Andrew Francis Julianina on reipas ja luonteva ja Janyse Jaud tekee Lorista asenteellisen jengiläisen. Terry Klassenin von Reichter on enimmäkseen tyynen ylimielinen, mutta pääsee vielä laajentamaan skaalaansa viimeisessä jaksossa. Sivuhenkilöt eivät ole aina yhtä onnistuneita. Tärkeissä rooleissa esiintyvät vierailevat hahmot ovat tasokkaita, mutta esimerkiksi Juliania pompottavan pikkuroiston ääni on ihan liian noloa käninää ollakseen uskottava. Ensimmäisessä jaksossa Adriania ahdistelevat oppilaat taas artikuloivat uhkauksensa niin epäselvästi, ettei ölinälle voi kuin nauraa.

Von Reichterin kasvot onnistuvat olemaan varjossa silloinkin, kun mies on näkyvissä

Sarjassa minua erityisesti ilahdutti, ettei yksikään hahmoista jäänyt pelastettavan neitokaisen rooliin, vaan osasivat auttaa itse itseään. Lucas ei kenties pysty iskemään Fixed Ideaa tantereeseen, mutta säntää epäröimättä sekä Cybersixin että sivullisten avuksi vaaratilanteissa. Julian selviää neuvokkuudellaan pulasta jos toisestakin ja pelastaa joskus Cybersixinkin siinä sivussa. Myös Lori vittuilee onnistuneesti Josélle päin naamaa ja suorastaan piehtaroi vahingonilossa päästessään pilaamaan tämän juonen. Urhealla ja päättäväisellä Data 7:llä ei luonnollisesti ole minkäänlaisia ongelmia kovistelun suhteen, pantteri kun on.

Josélla ei ole kovin hyvä päivä

Ihanan tuoretta tuulahdusta on myös Cybersixin ja Lucasin suhteessa. Tavallisesti Teräsmies-kolmiodraaman Lois Lane ei pidä supersankarin alter egoa minään, mutta Lucas on Adrianin hyvä ystävä ja vaikuttaa toisinaan flirttailevan tämänkin kanssa ahkerasti – jos kahdenkeskiset päivälliset eivät riitä, niin romanttiseen leffaan kutsuminen ylittää jo rajan. Roteva Lucas ei ole perinteinen salskea sulhoehdokas, mutta on silti fiksu ja nopeaälyinen, kun pitää tärvätä pahoja juonia, ja nallekarhumaisen hellyttävä niinä vähemmän sosiaalisesti taitavina hetkinä.

"Only a genius thinks of the obvious!"

Cybersix vastaa kyllä kollegansa tunteisiin, mutta suhde tuntuu mahdottomalta ajatukselta – hän kun pitää itseään ihmisen irvikuvana, jolle ystävien tai rakkauselämän tapaiset jutut eivät kuulu. Hyväsydäminen Cybersix kiintyy kuitenkin nopeasti Julianiin, ja polttoaineenhakureissuista on yllättävän lyhyt harppaus maailman pelastamiseen. Adrianina Cybersix on huvittavan tiukkapipoinen opettaja ja helposti nokkiinsa ottava tosikko, joka häippäisee useammankin kerran kesken päivällisen jättäen laskun Lucasin kontolle.

Voi teitä poikia

Cybersixin suurin vika on, ettei se tarjoa vastauksia herättämiinsä kysymyksiin. Toisaalta on mukavaa, ettei asioita kerrankin väännetä rautalangasta, mutta monikaan asia ei selviä pelkästään sarjaa katsomalla. Esimerkiksi von Reichterin natsitaustaan vain viitataan, eikä hänen luomustensa todellista olemusta selitetä. José nimittää ainakin kerran Cybersixiä robotiksi, mutta tämä on kasvanut lapsesta aikuiseksi ihan normaalisti, mikä viittaa ennemmin geenimanipulaation tapaiseen muokkaukseen kuin robotiikkaan. Lainkaan ei mainita cyberien massatuhoa, miten Cybersix selvisi kyseisestä tuhosta hengissä tai sitä, että José on isänsä klooni, joka on suunniteltu pysymään ainaisesti lapsena, jottei ikinä kapinoisi (mikä ei kylläkään osoittautunut kovin toimivaksi varotoimeksi).

Ja kuka ihme tämäkin tyyppi oikein on?

Meininki on myös turhankin episodista, sillä yhdessä jaksossa esille nousseita ongelmia ei välttämättä enää käsitellä toisessa. Esimerkiksi viitosjaksossa Lucas luulee Lorin stalkkailujen seurauksena, että Cybersix ja Adrian ovat rakastavaisia, mutta tästä seuraa draamaa vain jakson sisällä. Cybersixiä ei myöskään nähdä metsästämässä tai edes juomassa sustenance-litkua enää ensimmäisen jakson jälkeen. Jaksojen tarinat sinänsä eivät ole kaikki samasta muotista, ja etenkin kahdestoista jakso, jossa Cybersixin on Adrianina välteltävä häntä luokkaretkelle seuraavaa pahista, on niin rankkaa kamaa, ettei paremmasta väliä. Sarjan hahmokaartin jäsenet saavat tasaisesti ruutuaikaa ja heihin ehtii hyvin kiintyä. Joitakin yhden jakson ihmeitä olisi halunnut nähdä uudestaankin.

Voi Yashimoto, saatat olla kaamea karikatyyri, mutta olet vain niin vitun kova jätkä

Kaiken kaikkiaan Cybersix on epäkonventionaalinen mutta sekava tieteissarja, jossa on jänniä ideoita ja kiinnostavia hahmoja riittämiin. Voin suositella etenkin, jos kaipaa upeasti animoituja toimintakohtauksia ja sietää hyvin häröilyjä. (Ja siinä on geenimanipuloitu pantteri, ihmiset. Geenimanipuloitu pantteri.) On harmi, ettei sarjaa tullut kolmeatoista jaksoa enempää, eikä niitäkään ole mitenkään helposti saatavilla. Onneksi on Youtube.

Cybersix ja Data 7 tekemässä sitä, minkä osaavat parhaiten

Explore posts in the same categories: TV-sarjat

Avainsanat: , , , , , , , ,

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: