O.V.A: Teki wa kaizoku ~neko-tachi no kyouen~

Osuin taas kultasuoneen, kun halusin katsoa jotain, missä olisi Mitsuya Yuuji. Löysin Teki wa kaizoku ~neko-tachi no kyouenin, Kanbayashi Chouhein kirjoihin perustuva 6-osaisen OVAn vuodelta 1989. Kyseessä on ihanan reikäpäinen ja räjähtävä scifi-komedia, joka ottaa itsensä juuri sopivan vakavasti pysyäkseen koossa loppuun saakka ottamatta itseään lainkaan vakavasti. Tarinan keskiössä ovat mies, kissa ja ylemmyyskompleksinen avaruusalus.

Latell (Tanaka Hideyuki) ja Apulo (Mitsuya) ovat etsiviä avaruuspiraattien jäljittämiseen erikoistuneessa poliisijaostossa. He eivät kuitenkaan tule juuri lainkaan toimeen keskenään ja ovatkin kuuluisia siitä, että aiheuttavat enemmän taloudellista vahinkoa kuin jahtaamansa roistot. Apulo on laiska avaruuskatti, jolla on pohjaton maha, karmea persoonallisuus ja kyky lukita ihmisen tunnetila. Hän kelpuuttaa ruoaksi minkä tahansa suklaamunista urheiluvälineisiin eikä ajattele juuri mitään muuta kuin kyltymättömän vatsansa täyttämistä. Äkkipikainen Latell olisi ihan pätevä etsivä, ellei menettäisi tuon tuostakin malttinsa Apulon kanssa ja tuhlaisi ihan liikaa energiaa ja resursseja raivostuttavan työparinsa kurittamiseen.

Letkeää huulenheittoa kavereiden kesken

Saatuaan heti ensimmäisessä jaksossa potkut Latell ja Apulo pääsevät vahingossa legendaarisen piraatti Youmein jäljille, koska Apulo haluaa elokuvatähdeksi. Läpi omega-avaruuden heitä kuljettaa päämajasta luvatta nyysitty avaruusalus, A1-luokan tekoälyllä varustettu Lagendra (Horiuchi Kenyuu). Aikoinaan piraatilta takavarikoitu Lagendra, joka vastahakoisesti palvelee Latellia ja Apuloa, on tarinan kolmas päähenkilö. Lagendra on paljon epäpätevää kaksikkoa fiksumpi ja tietää sen itse parhaiten. Hän voivottelee usein kovaa kohtaloaan moisten idioottien kulkupelinä. Myöhemmin piraattijahtiin liittyy myös etsiväharjoittelija Marsha (Koujirou Chie), joka taas jää melko laimeaksi kiintiönaiseksi. Välillä hän on kyllä ihan hauskakin, kun Apulo iskee häntä tunnelukolla hänen ollessaan vihainen.

Pojilla menee taas lujaa

Mitsuya Yuuji maukuu Apulosta rakastettavan ärsyttävän katinroikaleen, jota tekee mieli sekä rutistaa että ampua. Mitään huikean kirjavaa suoritusta ei yksi-ilmeisen kissan esittämiseen kuitenkaan tarvita. Apulo lähinnä valittaa ja inisee ruoan perään, ja Mitsuyan nasaali kimitys käy välillä hermoillekin. Tekopyhyyden yllättäessä ja harvoina aivoilla ajattelun hetkinä kissamaisuus värähtää taas söpön puolelle, ja tässä Mitsuya onnistuukin hyvin; sietämättömän kiusankappaleen ja söötin kissimirrin välillä pallottelussa.

Kun ryhdyin katsomaan Teki wa kaizokua, odotin sen olevan yksinoikeudella Mitsuyan show. Iloisena yllätyksenä reviteltävää riitti jopa enemmän Latellia esittävälle Tanaka Hideyukille, jota rakastan aika paljon. Tyypillisesti kilttejä setiä ja isiä näyttelevä Tanaka astui roimasti ulos raameistaan tuittupäisen sählääjän roolissa, ja olikin mielettömän hauskaa ja herkullista kuunneltavaa! Yleensä niin hillittyjä luonteita esittävä Tanaka pääsee Latellina tekemään puhdasta slapstick-komediaa, ja nautin suuresti hänen jyrkästi heittelevistä nyansseistaan, vahingoniloisesta vinoilustaan ja äkillisistä raivareistaan. Huolimatta maineestaan ihanina ihmispyhimyksinä Tanaka on osoittautunut kykenevänsä hyytävän pelottavaan tapposävyyn, ja sitä hän pääsee tekemään Latellillekin. Kuolemanvakavan äänen ja tilanteen absurdiuden kontrasti pistää naurattamaan. Toisessa ääripäässä mies sutkauttaa pari klassista pervonaurua, joita en ikinä olisi uskonut kuulevani Pollyannan isukilta!

Kehuja menee myös Horiuchi Kenyuulle, joka todella onnistuneesti luo tekoäly Lagendran kommunikointiin illuusion koneesta, jolla on tunteet. Lagendra herjaa, loukkaantuu, suuttuu ja kärsii jopa identiteettikriiseistä. Kaiken aikaa Horiuchi säilyttää sävyssään tietyn asiallisuuden ja staattisuuden, mikä sopii tietokoneelle loistavasti ja tekee siitä todella hauskan ja mielenkiintoisen ”persoonan”.

Youmei siemailee kultivoituneesti roséta piraattipoliisien turpuloidessa kaukana perässä

Youmei on mystinen nukkemestari, elävä myytti, joka pitää suhteillaan hallussaan koko asutetun aurinkokunnan alamaailmaa. Viimeisimpänä tempauksenaan hän on keksinyt, että kuvitelmat realisoiva Computer-Aided Thinking- eli CAT-järjestelmä voi ottaa käyttäjän haltuunsa niin, että tämän ajatukset muuttuvat illuusioista todeksi. Päästäkseen lopullisesti piraattijaostosta ja etenkin vihaamastaan Apulosta Youmei on kehittänyt pirullisen suunnitelman; luoda joukkoharha, joka muuttaisi kaikki uudistetun CAT-kentän kantamalla olevat kissoiksi!

Piraattien rooleihin on kelpuutettu vain crème de la crème; Youmeina jylisee dead sexy Nakata Jouji, tämän luottomiehenä Genda Tesshou, ja CAT-järjestelmän uuteen käyttötarkoitukseensa virittäneen insinöörineron repliikit mutisee itse Shiozawa Kaneto, naisten ja miesten yhteinen märkä uni. Superkarismaattinen Nakata onnistuu tehtävässään – Youmein hämärähommien kiinnostavuuden säilyttämisessä – vähän liiankin hyvin; lopulta katsojat joutuvat nurisemaan pettyneinä, kun hahmolle ei liiennyt enempää esiintymisaikaa. Nakata ja erityisesti Shiozawa ottavat hahmonsa niin tosissaan, että herää epäilys, tietävätkö he edes olevansa komediassa. Gendan hahmossa, sini-ihoisessa Luck Jubileessa, on sentään mukana leikkisyyttäkin. Rujo mutta veikeä Genda myhäilee tiensä läpi OVAn verrattain salaperäisesti, eivätkä Jubileen monet roolit Youmein puhemiehenä ole ilmiselviä kenellekään.

Ihmisten muuttaminen kissoiksi on SERIOUS BUSINESS

Juoni, jonka farssiuteen hahmot (etenkin pahikset) itse suhtautuvat ihanan vakavasti, on vähän sekava eikä pääse oikein mihinkään tyydyttävään lopputulokseen. Kuuteen jaksoon mahtuu paljon nurkan takaa tulevia tilanteita, jotka eivät edistä varsinaista rosvojahtia. ”Filleristä”, jos sitä sellaisena voi pitää, siirrytään kuitenkin hämmentävän sulavasti takaisin asian ytimeen. Pääosa animessa ei olekaan tarinalla, vaan Latellin, Apulon ja Lagendran absurdilla toilailulla ja torailulla. Pääjoukon epädynaamista räpiköintiä on niin ilo seurata, ettei juonen jääminen epäselväksi edes jaksa haitata. Parhaimmilleen meno yltyy, kun soppaa saapuu hämmentämään piraattipoliiseille kaunainen kenraali Petroa, jonka projektit tapaavat mennä sympaattisesti mönkään. Kehno-onnista Petroaa näyttelee ihana Gouri Daisuke tutulla, karskista hellyttävään poukkoilevalla tyylilään.

Tälle tiimille ei solidaarisuus ole tuttu sana; pakollisen yhteistyön lomassa kaikki uhkailevat kaikkia, nauravat häikäilemättä toistensa kustannuksella ja yrittävät teettää epämiellyttävät tehtävät muilla. Kuin ihmeen kautta enemmän tai vähemmän yhteinen tavoite yleensä saavutetaan. Hahmojen sanailu ja älyttömien juonenkäänteiden vastaanotto on OVAn huumorin sydän – vai oletteko joskus nähneet avaruusaluksen pelaavan pesäpalloa?

Kun meno käy kovaksi, kovat panee menoksi

Jaellaanpa keksejä. (Keksi-indeksin selitykset alkusanoissa.)

Terapian paikka: etupäässä Mitsuya, mutta Tanaka, Nakata ja Shiozawa eivät ainakaan haitanneet asiaa

Paskalla on tekijänsä: ei kuppahahmoja, kaikki on kivoja!

Old loves die hard: Mitsuya ja Tanaka olivat paljon paremmin toimeen tulevat ystävykset Saint Seiyassa.

It’s some kind of magic: it’s some kind of science ennemminkin

Interaktiivista avaruutta: no miltä näyttää, pöljä

Moottoripyörä: Lagendrasta on moneksi, mutta mopediksi ei hänkään alennu

Boobshot: joku random tissifantasia

Musiikkinumero: ei varsinaisesti, vaikka alkulaulu pauhaakin usein taustalla

Genda Tesshou: Luck Jubilee, ja hän on kaunis

Perus-Apulo

Explore posts in the same categories: O.V.A

Avainsanat: , , , , , , , , , ,

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.

3 kommenttia : “O.V.A: Teki wa kaizoku ~neko-tachi no kyouen~”

  1. Jarkko "Herkko" R. Says:

    Elä huoli, en ole katsonut arvostelemaasi avaruussekoilua, joten en pysty kommentoimaan huomioitasi. Ja jos olisin kyseisen avaruussekoilun katsonutkin, todennäköisesti yhtyisin huomioihisi sen kummoisemmitta rutinoitta.

    Kehunkin tekstiäsi, – kohteliaisuus suuri joka jäi, valittaen, viimeksi tekemättä – sillä kykenet mainiosti välittämään sen vaikutuksen jonka teos on sinuun tehnyt tekstisi välityksellä lukijalle asti. Onnistut analysoimaan sopivan tarkasti teoksen juonirakenteen, kuin merkittävimpien hahmojen ääninäyttelijöiden työnkin.
    Sekä huomioin, miten muutat kerrontatyyliäsi arvosteltavan teoksen vaikutuksen mukaan. Pyrkimyksesi rempseän humoristiseen arvioon, on onnistunut. Kun taas ”kesän oven” arviossa tyylisi oli pastellisävyissä hempeilevän, pömpöösin teoksen, itseisarvon mukainen. Ilmeikkyys helpottaa ja innostaa lukijaa tämän perehtyessä arvostelun sisältöön ja sanomaan.

    Kaiken kaikkiaan, tekstiosio arvostelevasta katsauksestasi on sellainen, jonka on odotettavissa sinulta ja kelpuutettu sisällöksi teidän mainioon blogiinne.

    Kehujen lisäksi, on valitettavasti ilmoitettava, etten juurikaan arvosta arvostelevan katsauksesi viimeisestä osiota.
    Oletankin että ”keksien jakelun”, tarkoituksena on osoittaa triviaaleja, mielenkiintoisiakin, huomioita tarkastelun alla olevasta teoksesta. Joita ei, syystä tai toisesta, kannata niputtaa itse sisältötekstin osaksi. Ja jotka ovat kenties hauskoja tai muuten vain – luultavasti – lukijaa kiinnostavia. Miltei valmiita aihioita, siis, hengeltään humoristiseen listaukseen.

    Enemmistö huomioidesi ”otsikoista” ovat tavalla tai toisella merkitykseltään järkeiltävissä, viimeistään selityksensä kautta. Tai googlaamalla, kuten viittauksesi ääninäyttelijään.
    Mutta esimerkiksi kohta ”Moottoripyörä”, jossa selitys viitannee teoksessa tavattuun avaruuslaivaan, jää vitsiltään avoimeksi. Tietenkin on monia syitä, miksi ilmeisen oman arvonsa tunteva avaruuslaiva ei alentuisi kurjan primitiivisen laitteen kuin moottoripyörän asemaan. Mutta mikä on hakemasi ja tarkoittamasi syy, vitsi?

    Onko niin, että subjektiivisuuden piru on iskenyt palstaa pohtiessasi ja saanut sisäpiiriläisen huumorin pulpahtamaan pintaan? Kirjoitettu huumori on kovin kankea, väärinkäsityksille altis ja siten hankala taidelaji.

    Pohdinkin, onko tuollaisen ”tiriviaa ja hassuja huomioita” – palstan olemassaolo kovin tärkeää? Tämä palsta saattaa vaatia, hieman turhan paljon panostusta, selvityksiä, ollakseen miltei kaikenkattavan selvä ja enemmän tai vähemmän helposti lukijan ymmärrettävissä.
    Edellinen arvostelevan kertova huomiosi, edellisestä teoksestasi, toimi erittäin hyvin ilman tämän tyyppistä palstaa.

    Ja nyt jotakin aivan muuta:

    Silmien alla on jotain
    Mikä minua miellyttää..

    Edesmenneen mestarin sanoin.

    Yksikään niistä kahdesta rauhasta muistuttavista ”jutuista” fantasioiva kohtaus, ei voi olla täysin turha.

    – Ah, kyllä vain voi ja ovatkin kovin, kovin turhia liian usein –

    • Myy Says:

      Kiitos palautteesta! Viimeisin huomiosi on sinäsä ihan paikallaan, sillä jätin linkittämättä keksi-indeksin selityksen sisältävät alkusanat (https://afureko.wordpress.com/2010/07/09/o-v-a-alkusanat/), koska ajattelin että trolololoo näitä mun OVA-juttuja kukaan lue 😀 Taitaapa olla paikallaan kuitekin lisätä linkki vastedeskin!
      Keksi-indeksin vitsit ovat ehkä lähinnä itselleni, koska 80- ja 90-lukujen animen suurkulutus on johtanut huomaamaan näitä toistuvia piirteitä (niin animeissa kuin omassa kulutuksessani), joita tykkään rastitella katsomistani OVA:sta :>


  2. […] aikaisemmin esittelemässä Teki wa kaizoku ~neko-tachi no kyouen -animessa Mitsuya esittää ikinälkäistä ja ärsyttävää Apulo-kissaa, jonka pörröisessä […]


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: