Lööpissä: ”Minä valitsen sinut!”

Moni Suomen animefaneista aloitti harrastuksensa tillittämällä poikasena TV:stä Pokémonia, eivätkä Sisarukset varmaan olleet ainoita, joihin pääroolin esittäjä teki vaikutuksen. Eipä vielä arvannut, että silloin äänialalla aloitellut Sari Ann Moilanen olisi kymmenisen vuotta myöhemmin dubbauksen vakionimiä, jonka skaala ulottuu pikkupojista helliin äiteihin ja räiskyviin femme fataleihin. Sisarukset istuivat jututtamaan Moilasta ääninäyttelijän uran vaiheista.

Sari Ann Moilanen aarteensa, Prinsessa Ruusunen -vinyylilevyn, kanssa.

Afureko: Miten päädyit dubbaamaan ja muistatko ensimmäistä rooliasi?

Moilanen: Ei varmaan ollut ennen Pokémonin Ashiä juuri mitään. Muistelen, että se olisi ollut ainakin ihan niitä ensimmäisiä, jos olisikin ollut jotain muuta niin hyvin pientä, jota en edes muista.

Kun valmistuin TEAK:sta vuonna ’98, vierailin sen jälkeen Tampereella Tampereen Teatterissa yhden vuoden. Minulla ei ollut siihen aikaan vielä oikein kontakteja täällä Helsingin suunnalla näissä piireissä, ja piti ruveta miettimään, mitä Helsingissä sitten rupeaisin puuhaamaan, kun tulen Tampereelta takaisin. Täytyy nyt sanoa suoraan, etten ole aivan varma, otinko tuossa vaiheessa itse yhteyttä Pauli Virtaan. Tunsin Paulin aikaisemmasta yhteisestä TV-nauhoituksesta eli oltiin tuttuja ennestään. Varmaan olen sitten soittanut Paulille ja ihan vain kysynyt testiin. Minulla on hieman hämärän peitossa, miten loppujen lopuksi päädyin sinne.

On tässä äänityöhön päätymisessä jotakin johdatusta ollut. Jo pienenä ihastelin näitä Disney-levyjen toteutuksia. Nämä levyt ovat olleet mun aarteita ihan pienestä pitäen.  En muista lapsena katsoneeni kauheasti mitään animaatioita. Ei silloin 70-luvulla oikein dubattukaan. Katselin niitä lastenohjelmia, joita telkkarista sattui tulemaan, mutta näitä levyjä minä kulutin hirveästi. Tässä on Disneyn Prinsessa Ruusunen ja Lumikki, ja nämä on tehty suomeksi, nämä ovat huikeita. Tämä kertoja näissä, Ritva Lehtelä, on aivan mainio, siis ihan mielettömän hyvä. Nimi ei sano minulle yhtään mitään muuta, mutta hänen pitää ilmeisesti myös laulaa levyllä olevat lauluosuudet. Näissä on niin eläytyneesti kerrottu koko tarina ja musiikki ja kaikki, nämä vetivät ihan täysin sadun maailmaan.

Murkkuikäisenä muistan taasen tehneeni ystävän kanssa jo jotain radio-ohjelmaa kotona, ja koulussa jotain kuunnelmaa, josta opettaja sanoi, että sopisin hyvin johonkin äänityöhön, mutta en silloin vielä osannut ajatella asiaa sen pidemmälle. Sitten siinä oli nämä kaikki musaopinnot, laulamiset ja teatteriharrastus, ja niiden myötä oikeastaan ajauduin mainospuolelle tekemään äänimainontaa 80-luvun puolivälissä. Sitä kautta tämä on jotenkin lähtenyt kehkeytymään siihen suuntaan, että lopulta pääsin PVP-Voicelle tekemään äänityötä tuossa mielessä, siis dubbaamaan animaatioita. Sillä tavalla tämä lähti käyntiin.

Afureko: Ja sen verran ilmeisesti pidit työstä, että olet jatkanut saralla siitä lähtien.

Moilanen: Olen onnekas, että saan tehdä työtä, joka on palkitsevaa, hauskaa ja haastavaa, työtä, jossa saan käyttää lahjojani. Dubbauksia olen saanut ilokseni tehdä sieltä 90-luvun lopusta näihin päiviin, enkä soisi niiden loppuvan vuosikymmeniin.

Afureko: Oletko tehnyt muitakin TV-sarjoja Pokémonin lisäksi?

Moilanen: On TV-sarjojakin, oikeastaan jatkuvasti jotain sarjaa menossa. Elokuvat ovat semmoista luksusta aina sinne väliin, niihin oikeasti paneudutaan rauhassa. Tällä hetkellä tehdään muun muassa Dubbermanilla sellaista ihan hauskaa TV-sarjaa kuin Cédric ja Sun Studiolla Lulu Zipadoo -nimistä sarjaa. Cédricissä olen Niklas ja sitten myös Marjaana-äiti. Sarja kertoo Cédricin perheen elämästä, ja Niklas on Cédricin näsäviisas koulukaveri. Lulu Zipadoossa on eläinhahmoja, teen siinä semmoista Nokkela-nimistä jänistä. Lulu Zipadoo on YLE:n sarja. Yksi sarja, jonka tiedän pyörivän nyt Disneyn sateliittikanavilla, on Kit vs. Kat. Siinä teen Coop-nimistä poikaa, joka kinaa perheen kissan kanssa jatkuvasti. Tämä on yleensä aina sellaista, etten itse muista jälkikäteen, mitä rooleja olen tehnyt, en edes sarjojen nimiä!

Ranskalainen temperamentti vauhdissa Cédric-sarjassa

Afureko: Bäckmanin Markuskaan ei muistanut omassa haastattelussaan, mitä roolia tekee sillä hetkellä.

Moilanen: Joo, se on ihan totta, kun niitä tulee ja menee! Sen takia on ihanaa, kun nykyisin saa tekijänkappaleet kotiin, etenkin leffoista. Aikaisemminhan ei saanut mitään.  Mutta minä menin fiksuna tyttönä tuolloin ja ostin itse niitä joitakin itselleni. Se on kuitenkin jotain konkreettista, ja voi katsoa sitä DVD-kantta ja ajatella: “Jotain minä tuossa leffassa teen, en vain muista mitä!”

Afureko: Dubataanko TV-sarjoja yksi vai useampi jakso kerrallaan, ja kuinka usein niitä nauhoitetaan?

Moilanen: Useampia jaksoja kerrallaan. Itse voi määrittää, kuinka monta tuntia jaksaa tehdä. Itse yleensä määritän sen mukaan, minkälaista hahmoa olen tekemässä. Jos teen esimerkiksi poikaroolia, jolloin joudun usein muuttamaan ääntä aika paljon, kun ovat monesti vähän sellaisia kähiseviä tyyppejä, jotka huutavat ja meuhkaavat, niin ei semmoista jaksa kauhean kauaa tehdä. Sehän oli Pokémonin Ash Ketchumin kanssa ongelma, kun aloitin, kun olin vielä ihan vihreä alalla enkä osannut oikein pitää puoliani. Siihen aikaan tehtiin vielä kelanauhurilla. Muistan ensimmäisen äänityspäivän, teimme ikään kuin ihan normaalin työpäivän, 7-8 tuntia, siis tuntikaupalla äänitimme niitä jaksoja. Tuntui kuin olisi ollut äänihalvaus kurkussa seuraavat kaksi päivää, ihan hirveä puristava ja vääntävä tunne, ja sessio lisäksi vei minulta energiat niin, että itkin seuraavan päivän kotona ja ihmettelin, mistä moinen johtui. Ihmettelin sitä ihan ääneenkin jollekin kollegalle, joka vain sanoi “joo, älä säikähdä” ja lohdutti, että se on ihan normaalia. Mutta eihän nykyään enää tehdä tuollaisia tuntimääriä. Itse sovin monesti kaksi tuntia kerrallaan, varsinkin tuollaisiin poikarooleihin. Saatan sopia myös 3-4 tuntia kestäviä sessioita, etenkin jos voi tehdä useita eri hahmoja tai jos se, mitä tehdään, ei ole äänelle kovin raskasta. Pitää tietää oman instrumenttinsa rajat, ettei ala terveydellään riskeerata.

Afureko: Kuunteletko dubatessasi muuta jo nauhoitettua suomenkielistä osaa vai pelkästään alkuperäistä ääniraitaa? Se kuulemma vaihtelee eri näyttelijöillä.

Moilanen: Kuuntelen alkuperäistä, enemmän tehdään vain sen originaalin päälle. Sitten on joitakin kohtauksia, joissa täytyy olla synkassa muiden kanssa, silloin kuunnellaan se, mitä muut ovat tehneet. Yleensä siellä pyörii vain se jenkkiraita tai milloin mikäkin kieli. Nyt on joitain sarjoja, jotka ovat esimerkiksi ranskaksi. Se on vaikeampaa, koska silloin ei pysty lennossa nappaamaan yhtä hyvin… Jos se tulee englanniksi, niin pystyy koko ajan havainnoimaan moneen suuntaan ja kuulemaan, missä kohdassa se englanti menee siellä. Dubbauksen pystyy sitten rytmittämään niin, että sen saa aika lailla suorilta menemään siihen samaan aikaan. Mutta sitten jos on joku muu kieli, jota en osaa, niin siinä tulee juuri ajoituksen kanssa hankaluuksia. Se on paljon haastavampaa, koska ei pysty yhtään ymmärtämään, mitä tuo oikein sanoo tuolla nauhalla! Yleensä kaikki on kuitenkin onnekseni englanniksi.

Moilasen roolisuoritus Pokémonin pääroolissa on yhä sarjan faneille rakas.

Afureko: Pokémonin ensimmäinen dubbaus on yhä monelle nostalginen. Millainen kokemus sarjan dubbaus oli?

Moilanen: Työryhmä oli ihan mahtava, ihmiset tällä alalla ylipäätään ovat hirvittävän mukavia ja sosiaalisia, on helppo tulla toimeen. Tietenkin äänitystekniikka oli silloin erilaista ja olosuhteet hieman alkeellisempia, kehitys on mennyt eteenpäin sillä saralla ihan hirveästi. Kun tehtiin kelanauhurilla, niin repliikkejä tehtiin suoraan lennossa, koska nauhurin pyörittämiseen seuraavaan kohtaukseen meni sen verran aikaa. Nykyään voidaan automaattisesti säätää niin, että näytetään kohtaus *naps* näin eteen, ja sitten tehdään. Eli siinä ajassa, kun nauhuri aiemmin kelasi seuraavaan kohtaan, on nykyään jo katsottu kohtaus ja tehtykin se jo kertaalleen. Tehokasta. Silloin tehokkuus tuli siitä, että yritettiin saada tietysti koppiin sellainen tekijä, joka pystyi tekemään lennosta mahdollisimman onnistuneesti, ja vain tarvittaessa otettiin uudestaan.  Pokémon oli alussa minulle hirveän raskasta juuri sen tähden, kun tehtiin hirmuisia tuntimääriä kerralla sellaista hahmoa, jota piti kurkussa vääntää. Minua oikeasti pelotti joskus instrumenttini takia, mitä seuraamuksia siitä on. Mutta sitten tuntimääriä pienennettiin, lopulta teimme varmaan semmoista neljää tuntia kerrallaan, silloin työnteko alkoi tuntua jo ihan inhimilliseltä. Siellä oli muun muassa Velimatti Ranta, Juha “Julle” Paananen, hän varmaan äänittikin silloin, Kiti Kokkonen, Mari Laari, Minna Tasanto ja keitäs muita siinä oli, Ruohosen Pasiko siinä oli kertojana…

Afureko: Nauhoitettiinko repliikit aina yksi näyttelijä kerrallaan?

Moilanen: Joo, siis ainakin minun kohdallani, kyllä. Siihen aikaan tehtiin myös sitä, että saattoi olla kaksikin kopissa yhtä aikaa, mutta mielestäni en kyllä koskaan tehnyt Ash Ketchumia kenenkään kanssa yhtä aikaa.

Afureko: Olet yksi harvoja suomalaisia naisääninäyttelijöitä, jotka dubbaavat jatkuvasti myös poikia. Millaista poikaroolien tekeminen on?

Moilanen: En tiedä, olisiko kuitenkaan niin, että naiset tekisivät vähän poikarooleja. Kyllä poikarooleja tekevät mielestäni monet muutkin naiset. Useinhan se menee niin, että kun tekee vaikka yhden suht onnistuneen poikahahmon, niin siitä seuraa, että kohta niitä tekee aika paljon, ja se ei ole välttämättä pillille kauhean hyvä asia. Tai riippuu tietysti, miten niitä poikien ääniä tekee. Mutta minusta on ihanaa tehdä poikarooleja, koska ne ovat hyvin usein hauskoja, niiden jutuille saa nauraa. Siihen aikaan, kun tein Ashia, muistan ajatelleeni paljon sisarenpoikaani, hän oli silloin suunnilleen 7, eli kaikkia niitä elkeitä ja tapaa puhua ja olla. Kyllä siitä sai kauheasti apua, että oli lähellä semmoinen pikkupoika. Minusta tuntuu, että kun Ashin hahmoon sitten pääsi sisälle (taisin vastata tämän juuri jollekin nettisivuillani), niin siihen alkoi tulla semmoista lämpöäkin, että se ei ollut enää vain pelkästään sellainen vakava pikkupoika, joka uhoaa ja räyhää. Minusta tuntuu, että siitä alkoi tulla enemmän semmoinen, mitä itse halusin. Se on noissa sarjoissa just kiva, kun hahmoa ehtii kehittää, hahmoon tulee sellainen syväluotaavampi ote. Pokémonhan on ihan ihmeellinen, miten se voi vieläkin jatkua, ei mikään muu sarja noin pitkään jyllää!

Afureko: Muistatko, kuinka pitkään suurin piirtein olit mukana Pokémonissa?

Moilanen: En varmaan tehnyt kuin kolmisen vuotta ja neljä ensimmäistä elokuvaa.

Afureko: Dubbaako sarjaa yhä PVP-Voice?

Moilanen: Ei, nyt sitä tekee Sun Studio. Oli hauska sattuma, kun tässä vähän aikaa sitten olimme Sun Studiolla tauolla, ja samaan aikaan piti taukoa siinä myös naapuristudion työryhmä. En ole koskaan törmännyt tähän, joka nykyisin tekee Ashia, enkä siis tunne häntä ollenkaan, mutta siinä siis olimme ja juttelimme ristiin rastiin kuka kenenkin kanssa. Sitten kun menin takaisin omaan koppiini, sain äänittäjältä kuulla, että tämä ääninäyttelijä, jonka kanssa en ehtinyt vaihtamaan sanaakaan, tekee Ashin roolia nyt. Olisi tehnyt mieli mennä paiskaamaan kättä ja sanomaan: “Moi, ihan kuin oltaisiin vanhoja tuttuja, mehän olemme molemmat näytelleet samaa hahmoa!” Lähdin PVP-Voicelta samoihin aikoihin, kun studion kaksi konkaria pisti Sun Studion pystyyn, ja hommat tavallaan jatkuivat hyvin suoraan siitä, eri paikassa vain.

Afureko: Miten itse päädyit Sun Studiolle?

Moilanen: No se tuli oikeastaan noiden kontaktien myötä. Samat ihmiset sen pisti pystyyn, joiden kanssa oli työskennellyt aikaisemminkin, Jukka Teittinen ja Minna Tasanto. He sitten pyysivät johonkin, en muista, mitä siellä ensimmäisenä tehtiin. Minna ohjasi silloin vielä paljon, Jukka oli pomona ja on edelleen.

Yksi Moilasen Disney-rooleista on Riemukkaan Robinsonin perheen äiti Fanni.

Afureko: Entä miten päädyit Disney-elokuviin?

Moilanen: Se tuli sieltä Sun Studion kautta. Työt menevät niin, että tämä Suomen pää tarjoaa Jenkkilään muutamia valitsemiaan ääniä, joista he sitten siellä valitsevat yhden onnekkaan. Ymmärtääkseni kaikki leffaroolit testataan nykyään.

Afureko: Muistatko, mikä oli ensimmäinen Disney-roolisi?

Moilanen: Sitä en kyllä tiedä. Tämä on just tämmöistä, että kun menen tekemään jotain, niin näkisin mielelläni siinä isolla, että tämä on Disney ja tämä taas Pixar. Mutta siinä sitä allekirjoittaa sen sopimuksen ja antaa oikeudet ja hädin tuskin tajuaa, mitä on menossa tekemään. Eikä sitä muista usein enää seuraavana päivänäkään, mikä se oli.  Suoraan sanottuna en muista, mitä Disney-elokuvia olen tehnyt. Tämä on ihan sukuvika myös kylläkin, hyvä jos nimensä muistaa.

Afureko: Kerroit aikaisemmin, että ostat kaikki elokuvat, joissa olet dubannut. Katsotko ne valmiina?

Moilanen: En katso, ja nykyään tekijät saavat leffoista automaattisesti omat tekijäkappaleet. Kerään niitä lähinnä omaan kirjastoon siltä varalta, jos käy lapsivieraita tai jos itsellä on vielä joskus lapsia, niin sitten voi niitä pyöritellä. Mutta harvoja olen niistä nähnyt. Puolisoni lapset katsovat jonkin verran Disney Channel -kanavaa, sieltä sivukorvalla joskus nappaan, että olenkohan minä tuo. Saatan mennä kurkistamaan, mutta aina en tunnista itsekään!

Afureko: Oletko huomannut eri dubbausyhtiöillä tai studioilla eriäviä käytäntöjä?

Moilanen: En oikeastaan, en juuri mitään mainittavaa.

Bambin uudessa dubbauksessa Moilanen on kaurisprinssin äiti.

Afureko: Disney kun on muutenkin ollut sydäntä lähellä, onko sinulla Disney-suosikkiroolia?

Moilanen: Kyllähän Bambi on tietysti jäänyt mieleen, vaikka siinä on loppujen lopuksi niin vähän replikointia, mutta se vähäkin on jotenkin niin merkityksellistä tai koskettavaa. Ja se on niin legendaarinen ja sen muistaa jo omasta lapsuudesta, kyllä taisi tulla itsellekin tippa linssiin siinä sitä tehdessä. Ja tietysti nyt viimeisimpänä se Kaksin karkuteillä. Sehän oli ihanan haastava, kun siinä sai laulaa ja käyttää ääntä monipuolisesti.

Afureko: Niin, se oli oikein kunnon pahisrooli, et ole tainnut tehdä paljoa sellaisia?

Moilanen: Ai että en ole? Te ette ole katsoneet Barbie-leffoja! (naurua) Olen niissä yleensä aina se kaikista kauhein hahmo! On ihanaa tehdä pahiksia. Niissä on vääntöä. Olen tehnyt Barbie-leffoihin joitakin toisen tyyppisiäkin hahmoja, mutta pääsääntöisesti ne ovat aina olleet jonkin sortin pahiksia.

Afureko: Sait tosiaan laulaa paljon Gothelin roolissa. Millaista on laulaa dubbausroolissa?

Moilanen: Se on ihanaa! Siinä pääsee just kokeilemaan rajojaan, revittelemään ja tekemään semmoista, mitä harvoin missään muualla pystyy tekemään. Minulle oli aluksi haastavaa tottua siihen kuunteluun… On eri asia mennä studioon laulamaan dubbausroolia kuin mennä laulamaan vaikka mainosjingleä. Tässä työssä on niin tärkeää, että kuulokuva kaikkine nyansseineen on omiin korviin just eikä melkein, enhän minä muuten tiedä, mitä täältä pillistä ulos lähtee. Jos kuuntelu ei toimi, niin lopputulos ei tyydytä minuakaan, koska se ei ole sitä, mitä olisin halunnut tuottaa. Hyvä kuuntelu on ensisijaisen tärkeää, ja siinä olevia puutteita ei ehkä osaa aloittelijana edes huomioida.

Afureko: Monesti on sanottu, että huulisynkka on vaikea saada kohdilleen lauluissa. Kiinnitätkö itse siihen huomiota laulaessasi?

Moilanen: Joo, totta kai. Mutta minusta tuntuu, että ohjaajat ovat nykyään tehneet laulujen osalta niin hyvin sen pohjatyön, että he ovat huomanneet usein jo etukäteen, että tuossa kohdassa varmaan tulee ongelmia. Heillä on usein ratkaisu valmiina takataskussa. Mutta paljon on kiinni käännöksestä, kuten Markuskin sanoi siinä haastattelussa, käännös on työn sujuvuuden kannalta kaikki kaikessa. Se on myös niin vaikea laji, ettei minusta olisi siihen ollenkaan.

Afureko: Mitä mieltä olet Suomen dubbaustasosta, tehdäänkö täällä hyvää työtä?

Moilanen: Mielestäni nykyään on hyvä taso, mutta täytyy tosissaan tässä yhteydessä sanoa myös, että katson tällä hetkellä itse hirveän vähän animaatioita. Minusta taso on ollut pääsääntöisesti hyvä, joskus käännöksissä voisi olla toivomisen varaa, mutta nykyään ne alkavat olla enemmissä määrin hyviä. Mutta esimerkiksi sellaista saattaa tulla vastaan, että kääntäjä on joko kääntänyt ihan sanasta sanaan niitä lauseita, jolloin lauserakenteetkin ovat mitä sattuu ja sisältö sitäkin huonompaa. Tai sitten on liian vähän tai liian paljon tekstiä, eikä kääntäjä ole tsekannut sitä, mahtuuko teksti hahmon suuhun ollenkaan. Semmoisia saattaa tulla.

Afureko: Ennen joutui kuulemma useinkin keksimään täytesanoja repliikkeihin, kun käännös oli liian lyhyt.

Moilanen: Sitä joutuu tekemään, se on mielestäni ihan dubbaajan rutiinityötä. Usein tulee tilanteita, joissa joudutaan muokkaamaan tekstiä. Mutta jos se on säännönmukaista, jos lähes joka repliikissä on korjattavaa, niin se on jo niin häiritsevää ja vie vain niin hirveästi aikaa, mitä taas ei ole budjetoitu, se ei siis ole kannattavaa. Siinä vaiheessa varmaan annetaan jo palautetta kääntäjälle, ja hän osaa sitten muuttaa työskentelytapojaan. Jokainen on aloittelija jossain vaiheessa.

Afureko: Miten yleensä purkitat omat laulukohtauksesi, kokonaisuuksina vai osittain?

Moilanen: Teen mielelläni paloissa. Kuunnellaan ensin tietysti koko biisi, jotta saa kokonaiskäsityksen ja tunnelman ja näin, vaikka pariinkin kertaan. Sitten lähdetään tekemään vaikka ensin A-osa, tai jos se A-osa on kauhean pitkä, niin vaikka ensimmäiset neljä riviä. Katsotaan siitä joku hyvä kokonaisuus. Sitten kun ollaan siihen tyytyväisiä niin mennään eteenpäi, ja jos jää joku kaihertamaan, niin vielä lopuksi, kun kuunnellaan koko juttu läpi, korjataan jos korjattavaa on. Mutta yleensä uskon ohjaajaa, jos ohjaaja sanoo, että se on nyt hyvä, niin se on hyvä.  Ja hänellähän on loppukädessä se isoin vastuukin tuotannosta.

Afureko: Kuunteletko usein alkuperäistä suoritusta niin puheen kuin laulujenkin dubbauksessa?

Moilanen: Joo, kuuntelen ja haen samankaltaista fiilistä kuin siinä on.

Afureko: Onko joskus ollut hankalaa löytää alkuperäinen tunnelma jossain roolissa?

Moilanen: Ei oikeastaan ole kauheasti ollut. Just olin tekemässä vähän vanhempaa poikaa viime viikolla, ja ajattelin, että onpas jännä, että minut tai ylipäätään joku nainen on valittu rooliin, kun se oli selvästi jo vanhempi poika. Sitten tulee semmoinen olo että no, irtoaako minusta nyt tuollainen, mutta sitä pystyy niin monella tapaa muuttamaan ääntään, intonaatiota, rytmiä, dynamiikkaa ja kaikkea. Kyllä ne vain sieltä sitten jotenkin tulevat, vaikka aluksi saattaa itsekin olla, että no, aika haastavaa varmaan tästä tulee…

Pixarin Ihmeperheessä Moilanen esitti salaperäistä Miragea.

Afureko: Mikä dubbauksessa on kaikista kivointa?

Moilanen: Just se monipuolisuus, että saa tehdä niin taitojensa äärirajoilla ja kokeilla kaikenlaisia ihmeellisiä soundeja. Se monipuolisuus on ihanaa. Ja tietty hauskat hahmot ja tarinat, jotka vievät mukanaan.

Afureko: Entä minkälaisia hahmoja on kivointa tehdä?

Moilanen: Kaikkia niitä hahmoja, joita olen saanutkin tehdä! Minusta kaikkia hahmoja on ihana tehdä siksi, kun ne ovat niin erilaisia. Olisi tylsää, jos tekisi aina jotenkin samanlaista hahmoa. Minusta on ihana tehdä vanhoja naisia, ihan kuin kokisi itsekin olevansa vähän viisaampi ja tietävänsä enemmän asioista, kun saa olla besserwisserinä jossain animaatiossa jonkun viisaan saappaissa! Sitten on taas ihana tehdä äidin rooleja, ne ovat niin ylitsevuotavan äidillisiä, pehmeitä ja lempeitä, ja saa leikkiä äitiä, mitä en vielä itse ole. Sitten on ihana tehdä rajuja poikia, kun se maailma on taas niin kaukana omasta ja niissä on monesti semmoista ihanaa viatonta huumoria. Ja sitten semmoiset pienten lasten jutut. Olin PVP-Voicella sellaisessa sarjassa kuin Sinisen talon nalle, se ei ole kauhean tunnettu sarja, mutta tykkäsin ihan hirveästi sen tekemisestä. Olin siinä Pojo, semmoinen pikkunalle, ja sellaiset roolit ovat taas niin sympaattisia, syötävän ihania. Siinäkin se lauloi se pikkuinen nalle. Se oli ihana sarja, harmi, että se kesti niin lyhyen aikaa.

Sinisen talon nallen pikkunalle Pojo.

Afureko: Tuntuuko siltä, että vanhoissa rooleissa olisi parannettavaa? Tunnetko kehittyneesi ääninäyttelijänä?

Moilanen: Joo, totta kai. En ole hirveästi katsonut, mutta tuommoisia pikku pätkiä joskus kuulee, niin varsinkin vanhemmissa tuotannoissa tuntuu, että no tuo olisi kyllä pitänyt tehdä niin ja näin ja noin. Tai sellaista, että voi vitsi, en saa mitään selvää, mitä tuo oikein sanoo, että olisi pitänyt artikuloida paremmin.

Afureko: Mitä mieltä olet animaatioiden arvostuksesta länsimaissa?

Moilanen: Minusta tuntuu, että nykyään niiden arvostus on kasvanut, ja syystäkin tietysti, kun tuotantojen taso on parantunut, tehdään laadullisesti parempaa ja niin paljon enemmän kuin aikaisemmin. Tuntuu kauhealta ajatella, jos esimerkiksi omat lapset katsoisivat sellaista, joka on jotenkin sisällöllisesti vastaan omia periaatteita tai sitten tehty laadullisesti hirveän huonosti. Mutta kyllähän huonosti tehtyjä dubbauksiakin vastaan tulee. Arvostus tulee ansioiden mukaan.

Afureko: Entä miten dubbausta arvostetaan näyttelijöiden keskuudessa?

Moilanen: Kyllä sitä nykyään arvostetaan hyvinkin korkealle. Minultakin ovat monet kollegat tulleet kysymään, miten he pääsisivät mukaan, olisi kiva päästä tekemään. Olen tietysti suositellut ottamaan vain yhteyttä tuotantofirmoihin ja yrittämään testeihin.

Afureko: Dubbaukset mainitaankin nykyisin usein monien näyttelijöiden CV:issä.

Moilanen: Niin, monet saattavat keskittyä tekemään pelkästään äänityötä. Dubbaustyö on yhtä lailla merkittävä työ kuin mikä tahansa muukin, ja toki se kannattaa mainita CV:ssä.  Meitä on Suomessakin jo useita, jotka teemme pääsääntöisesti äänityötä. Nykyään valitaan usein julkkiksia tekemään nimiroolien äänet, ja se on minusta hieman harmillinen suuntaus, vaikkakin onnistuvat työssään usein erinomaisesti. Itseäni joskus häiritsee se, jos tunnistan äänen joksikin tietyksi julkisuuden henkilöksi. Äänessä saattaa olla liikaa ”painolastia”, joka häiritsee sitä kuvaa, jonka yritän muodostaa itse hahmosta.

Afureko: Kyllä. Esimerkiksi Kaksin karkuteillä -leffan Lauri Tähkän valinta hämmästytti, mutta hän oli loppujen lopuksi hyvä.

Moilanen: Niin, Lauri oli hyvä. Kävin itse asiassa katsomassa sen leffan ihan teatterissa. Tähkä oli hirveän symppis tyyppi muutenkin, tosi mukava. Ei ainakaan Suomessa näyttelijöillä ole varaa olla ylimielisiä. Sana liikkuu niin nopeasti, että työt loppuvat lyhyeen, jos rupeaa hankalaksi.

Afureko: Ääninäyttelijäthän tekevät myös mainosspiikkejä, onko se samalla tavalla haastavaa?

Moilanen: Itse teen myös mainoksia, ja kyllähän niissäkin pystyy varioimaan, ja on syytäkin. On suotavaa, ettei ääni kuulostaisi kaikissa ihan samalta, etenkin jos on paljon äänessä. Teen usein myös mainosjinglejä, ja niitäkin tehdään niin erilaisia, että kyllä mainoksissakin haastetta riittää.

Afureko: Mielenkiintoista, paljon kiitoksia mahtavasta haastattelusta!

Lämpimät kiitokset haastattelusta ja rakkaista muistoista!

Explore posts in the same categories: dubbaus, Lööpissä, Suomi

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.

19 kommenttia : “Lööpissä: ”Minä valitsen sinut!””

  1. Eewyi Says:

    Oi, olipa hauska kuulla Sarista! :3 Tähänhän olisi sitten luonnollinen jatko Hanna Leino, eli siis nykyinen Ash! ;3
    On hauska kuulla, että Sari kokee Suomen dubbaustason hyvänä. Itsekin olen samaa mieltä, olen esim. aina pitänyt juurikin Pokémonin dubbaustyötä laadukkaana. Useimmat katsojat kun tuntuvat aina valittavan, että suiomeksi dubbaus ei kuulosta hyvältä, minusta asia on päinvastainen!

    • Afureko Says:

      Hienoa, että haastattelu miellytti! Saa nähdä, kenet saadaan seuraavaksi, vaihtoehtoja kun on pilvin pimein 😀
      Meillä ei ole tullut seurattua Pokémon-sarjaa Suomen kanavilta enää lapsuuden jälkeen, joten nykydubbauksen tasosta emme oikein osaa sanoa. Moilasen sakki teki kuitenkin sen verran tasokasta työtä, ettei haasteeseen liene ihan helppo vastata. (Velimatti Ranta nyyh)
      Enemmän jurppii se, että sarja on kokenut Jenkkilässä jos jonkinlaista editointia ja muutoksia. Etenkin elokuvat ovat kärsineet siitä – ensimmäisen leffan asiallinen ”kloonitkin ovat yksilöitä”-viesti vesittyi totaalisesti lokalisoinnissa…

      • Eewyi Says:

        Jos päädytte haastattelemaan Hanna Leinoa, niin hänen yhteystietonsa löytyvät tältä pieneltä sivustolta:
        http://www.hannaleino.com
        On muuten hassua, että Sari ei ole tavannut Hannaa aiemmin, sillä ennen Ashiksi ryhtymistä [Hanna] oli Sarin vastanäyttelijänä 4.pokémon elokuvassa Sammynä.

        Minusta molemmat Ashit ovat hoitaneet työtään kunniakkaasti :3 Silti minusta tuntuu nykyään jotenkin luonnollisemmalta kuunnella Hannaa Ashina, sillä onhan hän ollut Ashina jo 4.kauden alkamisesta lähtien, miltei 10 vuotta.

        • Cilla Says:

          Paljon kiitoksia yhteystiedoista! Pyrimme tietenkin pitämään lukijoiden toiveet ja ehdotukset alati mielessä valikoidessamme haastateltavia 🙂 Hanna tosiaan on meille jäänyt hieman etäisemmäksi kun ei Pokemonia ole tullut kunnolla katsottua suomen kielellä vähään aikaan, mutta koska hän tosiaan on tehnyt Ashin ääniroolia nykyisellään paljon Saria kauemmin, niin tietysti monelle sarjan fanille olisi kova juttu kuulla hänenkin ajatuksiaan Pokemonin dubbaamisesta. Pidämme asian korvan takana ja palaamme asiaan jossain vaiheessa! 😉

          Tässä tapauksessa voi olla vain käynyt niin, että molemmat ovat käyneet nauhoittamassa elokuvaan repliikkinsä kukin omalla ajallaan, eivätkä näin ollen ole sattuneet paikan päällä törmäämään. 🙂

          ~C

        • Eewyi Says:

          Vielä tuosta Hannasta sen verran, hänen ajatuksiaan olisi mukavaa kuulla siksikin, että hänestä ei tunnu löytyvän minkäänlaista tietoa oikein netistäkään : D Lisäksi en ole oikein selvillä, mitä muita rooleja hänellä on ollut Ashin lisäksi. Mukavaa jos päädytte häntä haastattelemaan :3 [Ja Pokémonissahan on ollut vuosien varrella niin monia roolisuorituksia, että valinnanvaraa toki löytyy – muistakin täkeämmistä hahmoista olisi hauska kuulla näyttelijöiden mietteitä.] Ongelmaksi saattaa toki muodostua se, että joillakin hahmoilla [kuten Jessiellä ja Jamesilla] on ollut useampikin näyttelijä, siitä on sitten hankala valita että kenet ottaa, ellei sitten koita saada kaikkiin näyttelijöihin yhteyttä kerralla XD
          Kiitos vielä kerran tästä, Sari vaikutti kovin sympaattiselta ihmiseltä! Olen muutenkin tosi kiitollinen blogistanne, kuten Jansquu sanoi, suomidubbaus on surullisen vaiettu ja verhon takana pysyvä aihe, tämä blogi on vastannut moniin kysymyksiini! Jatkakaa samaan malliin! ;3

          • Afureko Says:

            Hanna Leinon nimeen emme mekään ole törmänneet vuosien varrella, varmasti kyselemme mahdollisista muista äänirooleista kun häntä joskus tulevaisuudessa jututamme 😀
            Paljon kiitoksia, on aina ihana saada tietää että omilla tuotoksilla on merkitystä muillekin! Blogissa ilmestyy vielä yksi haastattelu aivan lähipäivinä, seuraavia alamme suunnittelemaan heti ensi vuoden alkupuolella! Toivottavasti haastattelut pysyvät antoisina jatkossakin! 😉

  2. Jellis Says:

    Aivan mahtavaa! Sari Ann Moilanen on ehdottomasti yksi suurimmista suosikeistani suomalaisista ääninäyttelijänaisista. Pidän hänen äänestään ja hän on suoriutunut loistavasti joka roolistaan jossa olen hänet kuullut. Erityismaininta menee hänen räiskyvälle suoritukselleen Gothelina Kaksin karkuteillä -elokuvassa. Pokémoniakin on tullut lapsena katsottua niin paljon että Sarin ääni on sitä kautta tullut tutuksi. Mielestäni Ashin vanha ääni on aina ollut parempi kuin uusi. ^^ Nykyisellään en sarjaa enää pahemmin seuraile, mutta nuo ensimmäisien kausien (ja leffojen) dubit ovat kyllä niin ihanan nostalgiset. 🙂

    Erittäin mielenkiintoinen haastattelu, josta sai taas uutta tietoa irti. Kiitokset!

    • Cilla Says:

      Paljon kiitoksia palautteesta 😀 Sarin nimi on meillekin hyvin tuttu ja nostalginen juuri ensimmäisiltä Pokemon-kausilta, vaikka hänen äänensä ei juuri hänen normaalia puheääntään roolissa muistutakaan. Sarjan suomiversion ensimmäisiä kausia ja elokuvia muistelemme yhä lämmöllä. Itse Sarin ääni ja laulutaidot ovatkin tulleet tutummaksi monien Disney-roolien myötä, joista viimeisin (ja todellakin räiskyvin) on Kaksin karkuteillä -elokuvan Gothel-noita.

      ~C


  3. Pisteet nousivat tämän myötä Moilasen kohdalta – varsinkin kun hän osaa arvostaa Ritva Lehtelää! 🙂 (By the way, Lehteläkin teki ainakin yhden poikaäänen Reino Bäckmanin dubeissa, Nalle Puhin Risto Reippaan – jossa hän ei tosin kuulostanut hyvältä; ja mitä tulee Lehtelän laulajakykyihin, hän veti ihan oopperaakin, muttei kuitenkaan laulanut kuvassa olevalla Ruusus-levyllä, eikä edes sen edeltäjällä, 1966 Lumikki-levyllä, jolla prinsessan laulut esitti Yvonne Calas). Juu, siis mielenkiintoinen haastis ja ihanan persoonallinen haastateltava. Tämän luettuani sitten voinkin haukkua ohjaajaa enkä Moilasta siitä, että suomi-Gothelin painotukset jäivät joissain kohdissa tylsän vaisuiksi…

    • Cilla Says:

      Kiitoksia paljon palautteesta ja tiedosta koskien Bäckmanin Disney-vinyylejä! Tieto levyistä on laitettu eteenpäin myös Sarille. Ja hyvin se suomi-Gothel tuntui laulunsa vetävän Tähkäpäässä ainakin meidän mielestämme 😀

      ~C

  4. Jansquu Says:

    Hei, ja kiitos ihanasta blogista! Mahtavaa, että jaatte näitä asioita meille, suomidubit on jotenki niin piilotettu aihe ettei tietoa löydä oikein mistään:( Tuli tuosta Lehtipuun haastattelusta (superkiitos siitä!) mieleen että seuraavalla kerralla kun pääsette haastatteleen jotain suomidubbauksen asianomaista niin pystyisittekö kyselemään näistä disneyn ”paras ulkomainen dubbi” -jutuista? Netissä liikkuu paljon juttua että suomi ois voittanut Aladdinin ja Leijonakuninkaan osalta mutta kunnon tietoa ei löydy mistään! Ois kiva tietää:)

    Kiitos vielä näistä!:)

    • Cilla Says:

      Hei ja paljon kiitoksia lämpimästä palautteesta! Dubbauksesta ei tosiaan tuppaa Suomessa juuri tietoa löytämään, mikä olikin yksi painavimpia syitä siihen että aloimme näitä haastatteluja työstämään: ”No kun tätä ei kerta kukaan muu tee, niin tehdään sitten itse!” Hienoa, jos ne ovat tuoneet iloa! Koulukiireiden vuoksi meiltä on näillä näkymin ilmestymässä tämän vuoden puolella vielä yksi haastattelu, seuraavia alamme sopia heti uudenvuoden jälkeen 😉

      Tämä aihe tosiaan putkahtelee esille aina silloin tällöin, omasta lapsuudestani on sellainen muistikuva, että suomenkielisen Leijonakuninkaan jaetusta ykkössijasta olisi mainittu ihan Aku Ankka -lehdessä kun kilpailu pidettiin… Uskon kyllä että Lehtipuun kertoma juttu Loirista Aladdinissa pitää paikkansa, hän kun lauloi ja ohjasikin lauluja Disney-elokuviin silloin 90-luvulla niin kuuli asiasta varmaan sitä kautta. Teemme tulevaisuudessa vielä dubbihaastattelun Pekka Lehtosaaren kanssa ja yritämme silloin kysäistä näistä dubbikilpailuista 😀

      ~C

    • Cilla Says:

      Unohdin vastauksessani mainita, että alkuvuodesta haastattelemamme Jarkko Tamminen mainitsi omassa haastattelussaan (https://afureko.wordpress.com/2011/04/06/loopissa-boom-bang-baby/) saaneensa Disney-yhtiöltä ihan virallisen palkinnon ”maailman parhaasta Kuzco-suorituksesta”, eli jutut leikkimielisistä ”dubbikilpailuista” voivat hyvinkin pitää paikkansa. Kuten luvattua, kyselemme asiasta kaikilta jotka siitä saattavat jotain tietää – luulisi että Pekka Lehtosaarella olisi asiasta jotain tietoa, hän kun ohjasi molempien elokuvien dubit joiden menestyksestä kuulopuheita eniten liikkuu 😉

      ~C

      • Jansquu Says:

        Jep, luin tuon Jarkko Tammisen haastattelun, hienoa että mies on saanut tunnustusta koska hän on Kuzcona _loistava_! Ja kiitän ennalta jos kyselettä Pekka Lehtosaarelta näistä, hän tosiaan varmasti tietää! (muistakaakin kysellä niin ei saan lopettaa netistä kaivelun:D) Ja uskon että Loiri sai tunnustusta kun Lehtipuukin siitä mainitsi mutta olisi kiva tietää saiko koko elokuva kuten huhutaan (mielestäni suomen Aladdin kaikinpuolin käsittämättömän loistavasti dubattu! [sami aarvan ääni♥])

        Juu kiitos vielä!

      • Jellis Says:

        Mä olen kuullut ainakin neljästä ”parhaan dubbauksen palkinnosta”, joita on myönnetty suomalaisille Disney-dubbauksille. Enkä yhtään ihmettele vaikka näitä olisi lisääkin, koska suomalaiset Disney-leffat on vaan niin hyvin dubattuja ja ääninäyttelijät aivan fantastisia! Ihmettelen vaan miten vähän näistä oikeastaan löytyy tietoa – luulisi että suomalaiset haluaisivat edes vähän kerskua osaamisellaan… 😀

        Mutta näistä siis olen tietoinen: Ekaks tietenkin tuo Jarkko Tammisen suoritus parhaana Kuzcona, jonka hän mainitsee haastattelussaan. Sitten Aladdinin suomidubbauksen voittama parhaiten dubatun Aladdinin palkinto. Tämän tiedon löysin muutamaltakin eri sivulta netistä, ja samoissa yhteyksissä mainitaan tuosta Loirin saamasta palkinnosta parhaiten dubattuna Henkenä, josta oli tosiaan mainintaa myös Lehtipuun haastattelussa. Lisäksi mulla on nauhalla Leijonakuninkaan dubbauksesta kertova dokumentti, jossa sanotaan että Leijonakuninkaan suomidubbaus valittiin parhaaksi dubbaukseksi (yhdessä tanskalaisen kanssa). Sitä vaan ihmettelen, miksei tästä löydy _mitään_ tietoa netistä, vaikka tuosta Aladdinista löytyy…

        90-luvun Akkareissa noista saattaisi tosiaan olla mainintaa.
        Mutta Pekka Lehtosaareltahan näistä olisi hyvä tarkemmin kysäistä ja jutustella muutenkin, hän varmasti tietää. 😉

        • Cilla Says:

          Samaa olen minäkin miettinyt, mutta täytyy tietysti muistaa myös se, että kyse on parhaimmillaankin leikkimielisistä vertailuista 😀 On hienoa, että DVD-ajan myötä elokuvien eri kieliversiot ovat helpommin ihmisten saatavilla – esimerkiksi ylioppilaskirjoitusten kielikokeisiin on hyvä harjoitella katsomalla Disney-elokuvien erikielisiä versioita 😉 Olisi mielenkiintoista kuulla Disney-tyyppien mahdolliset ”valintakriteerit” sille, millä tavoin paras dubbaus määritellään, ellei kyse sitten ole pelkästään siitä, miten hyvin valitut äänet sopivat hahmoille ja suoriutuvat roolista.

          Tiedätkö yhtään paikkaa, missä pystyisit muuntamaan sen Aladdin-dubbausdokumentin digitaaliseen muotoon ja ehkä jopa levittämään sitä esim. Taikalinnan kautta? Jos et niin meiltä Sisaruksilta löytyy tarvikkeet siihen, voit vaikka antaa kasettisi meille kun joskus taas tavataan niin hoidamme asian 😀 Lehtosaarta kyllä tentataan aiheesta kun päästään juttusille!

          ~C

          • Jellis Says:

            Vastailen sähköpostilla 😀 (on muutenkin pitänyt teille mailia lähetellä mutta on ollut tässä kaikenlaista niin se on päässyt unohtumaan… :()


  5. […] repriisi ole tämän pitempi. Sekä alkuperäisversion Kathleen Barrilta että suomidubbauksen Sari Ann Stoltilta olisi mielellään kuullut kovempaakin […]


  6. […] äänestä kuulee tunteen! Tekniikka oli aloitteellisempaa aiemmin ja kuten Sari Ann Stolt kertoi afurekon haastattelussaan: “Tietenkin äänitystekniikka oli silloin erilaista ja olosuhteet hieman alkeellisempia, […]


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: