Lööpissä: ”Paljon kauemmin”

Elokuun alussa Turun musiikkijuhlien taiteellinen johtaja, kansainvälisillä oopperalavoilla hurmannut tenori Topi Lehtipuu riistäytyi hetkeksi kiireellisestä aikataulustaan rupatellakseen tovin Sisarusten kanssa – dubbauksen saloista! 90-luvulla dubbien parissa työskennellyt Lehtipuu pulppusi muistoja aina suomenkielisen Disney-musiikin tuottamisesta Seesamtiehen sekä harvoihin puherooleihinsa; surullisenkuuluisan Peukaloliisan prinssi Corneliukseen ja Joutsen-prinsessan surullisenkuuluisaan prinssi Derekiin.

Muistutukseksi rooleista Myy taiteili lapsuudensankarilleen koosteen surullisenkuuluisasta kaksikosta, editointiuransa pièce de resistancen – jota ilmankin tosin Lehtipuu sai helposti kanavoitua vuoden ’97 itsensä, jonka Derek-improvisaation kuulette heti videon alussa:

Afureko: Kuinka päädyit dubbaushommiin?

Lehtipuu: Taustani näissä piirretyissä on se, että lauloin aluksi kuorossa, niin kuin varmaan tiedättekin. Teimme kuorotaustoja piirrettyihin ihan urakalla mielettömät määrät. Sitä kautta tein joitakin rooleja ja päädyin itse asiassa tuotantotehtäviin, ikään kuin kertomaan, miten pitää laulaa. Se oli sellainen vakikuoro, jossa oli neljä naista ja neljä miestä. Siellä oli bassoina Markus Bäckman ja Matti Holi, tenoreina minä ja Markku Pihlaja, sopraanoina Ulla Renko (ent. Hakola) ja Leena Liimatainen ja alttoina Päivi Hilska ja Päivi Grunström. Me tunsimme kaikki toisemme, meitä yhdisti Sibelius-akatemian musiikkikasvatuksen osasto ja Tuomas-messu, olimme kaikki laulamassa Helsingin Tuomas-messussa. Meistä moni lauloi myös Suomen Lähetysseuran Jakaranda-kuorossa. Ulla kokosi meidät yhteen ja teimme käytännössä kaikki filmit, mitä Werne-tuotantoyhtiölle tuli. Riippui Wernen saamista tilauksista, mitä filmejä tehtiin. Siellä oli sitten joka laatua, kunnianhimoisempia ja vähemmän kunnianhimoisia tuotantoja, kaikenlaista. Muistan Joutsenprinsessat ja muita pieniä. Oli erilaisia tuotantomalleja; jos oli Disneyn tai DreamWorksin elokuva, oli ihan toinen lähestymistapa, niitä harjoiteltiin ja aikaa oli enemmän. Joutsenprinsessassa aikaa oli vähemmän ja budjetti oli pieni, ne tehtiin sitten vähän halki poikki pinoon, nopealla tahdilla.

Afureko: Oliko Joutsenprinsessan ja Peukaloliisan pääosiin koeluvut, vai soittiko vain joku, että tuletko prinssiksi?

Lehtipuu: Ainakin Joutsenprinsessan tapauksessa kävi juuri niin, että Jaana Rask, joka oli nimitetty ohjaajaksi, vain soitti. Hän tunsi minut näistä kuorojutuista, joissa olin jo tehnyt pieniä repliikkejäkin. Tietysti laulun perusteella minut siihen valittiin, he tunsivat laulutaitoni. Ei se ollut sen kummallisempaa. Silloin kun esimerkiksi Disneylle tehtiin rooleja, oli koelaulut ja koeluvut. Muistan, että olen käynyt paikkaamassa Paavo Kerosuon korkeat äänet Anastasia-elokuvan lauluihin. Se oli tosi hauskaa. Hän ei sinä päivänä saanut menemään sitä a-säveltä, joten minä kävin laulamassa ne a-sävelet ja yritin kuulostaa Paavolta.

Afureko: Mitä ajattelit noiden elokuvien musiikista ja esittämistäsi kappaleista?

Lehtipuu: Minusta se oli niiden kunnianhimoisin osuus. Jos ajatellaan esimerkiksi Pixar-studion tuotantoja tai sitten vaikka Dumboa, niin nehän ovat kuvallisesti ihan nerokkaita. Peukaloliisa oli tehty aika vähällä budjetilla, aika simppelisti, mutta musat olivat minusta silti pätevää musikaalitavaraa. Ne seurasivat musikaali-idiomia, siis noudattivat musikaalin sävelkieltä ja dramaturgiaa. Hyvää, toimivaa, laulettavaa musaa, sormi suussa tietysti käännösten suhteen. (laulaa) ”Niin täältä ikuisuuteen…” Tai sitten Herkuleksessa tämä ”Zero to Hero” – ”Nollasta pollaan”.

Afureko: Kun nauhoititte duettoja, lauloitko osuutesi yksin vai kuulitko toisen laulajan suorituksen?

Lehtipuu: Se oli kalenterikysymys. Kyllä siihen pyrittiin, että olisimme olleet yhtä aikaa studiossa, koska silloin pystyi ”hehkuttamaan” paremmin. Oli semmoinen kokoelmalevy, ”Kauneimmat rakkausduetot” tai jotain sellaista, johon lauloin Ulla Rengon kanssa Leijona-kuninkaan Tunnetko jo rakkauden -kappaleen. Silloin olimme studiossa samanaikaisesti. Oli musiikillisesti helpompaa, jos olimme yhdessä paikalla.

Afureko: Mitenkäs kuoronauhoitukset, nauhoititteko yhdessä?

Lehtipuu: Joo, treenasinne ja nauhoitimme kahdeksan ihmistä yhdessä ja sitten uudestaan vähän eri äänillä. Egyptin prinssissä on mahtavia kuorokohtauksia, niissä lauloimme varmaan kymmenen kertaa aina eri äänillä.

Afureko: Ohjasit myös lauluja ja kuoroja esimerkiksi Herkulekseen ja Egyptin prinssiin. Millaista hommaa se oli?

Lehtipuu: Joo, ohjasin tosi paljonkin. Homman luonne riippui filmistä. Jos oli tutut tyypit, Bäckmanin Markus tai Holin Matti, niin heitä ei tarvinnut paljoa ohjata. Oli helppoa, kun he tiesivät, miten studiossa piti olla, ja jos piti dubata jotain tekstiä, niin he tiesivät, miten se piti tehdä. Mutta sitten oli erityisiä produktioita, kuten vaikka Herkules. Siinä minulla oli studiossa viisi aivan mahtavaa naista, Eija Ahvo, Sinikka Sokka, Anneli Saaristo, Ami Aspelund ja Pirjo Aittomäki. Ja minä yritin tehdä heistä ns. ”neekereitä” sanan tässä mielessä. Olin aika vaativa, heistä kaksi tai kolme lähti laulutunneille sen jälkeen. He olivat enimmäkseen näyttelijöitä, joten he pystyivät näyttelijän keinoja käyttämällä saamaan sen soundin aikaiseksi. Alkuperäisesiintyjäthän olivat ihan loistavia mustan gospelin laulajia, ja sitä yritettiin sitten matkia. Ideahan oli, että yritettiin matkia alkuperäistä. Siinä ei oltu subjekteja vaan objekteja, tehtiin tiettyyn tyyliin. Mutta sitten erityisjuttu Egyptin prinssissä oli se, että Ofra Haza, joka lauloi elokuvan alkukappaleen, lauloi sen kaikilla eurooppalaisilla kielillä. Koska olin musasta vastaava Suomessa, menin ohjaamaan häntä Lontooseen. Se oli hauska kokemus.

Viisi mahtavaa naista

Afureko: Mistä hän oli sitten opetellut ääntämisen?

Lehtipuu: Teimme hänelle jo etukäteen semmoisen nauhan, mutta kyllä tiukka piti olla studiossa, että hän sai sen kuulostamaan hyvältä. Aina nämä suomen aspiraatiot ovat hankalia. Kuten Egyptin prinssi, myös Herkules oli musaltaan ihan ykkönen, se oli loistava. Se on gospelia, mutta sen jälkeenkin siinä on vielä joku juju. Ja samaten Egyptin prinssissä oli käytetty juutalaisen kansanmusiikin kaikki muodot kierrätettynä. Se kappale, jonka Bäckmanin Markus laulaa, on just hieno. Se oli musiikillisesti… Jos vertaa musikaaleihin, niin nämä olisivat pärjänneet musikaalituotantoina, ja Leijonakuninkaastahan sitten tehtiinkin musikaali.

Afureko: Muut haastateltavamme ovat sanoneet, että hahmona laulaminen dubatessa on hankalaa, silloin on vaikea näytellä tai pysyä hahmossa. Millaista se oopperalaulajana sinulle oli?

Lehtipuu: No ei se nyt sinänsä ollut mitenkään vaikeata. Näytteleminen oli se uudempi puoli minulle. Minun mielestäni me vedimme monta kertaa paremmin kuin originaali. En nyt halua kuulostaa, että minulla olisi hybris, mutta mielestäni siellä oli usein aika tasokasta väkeä. Me saimme varsinkin sävyjä enemmän esiin, tietysti oikeat sävelet on alkuehto, mutta musikaalijutuissa päästiin mielestäni aika pitkälle. Huulisynkan ja kielen kanssa oli aina pulmia, paljon laulettiin sellaisia tekstejä, joissa oli paljon vain täytesanoja, kuten ”noin, vain, voi ei, ei kai”.

Muuten hahmossa laulaminen… no näytteleminen laulun kautta on tietysti minun leipälajini, mutta yleisesti voi sanoa dubbauksesta, että se on ollut minulle niin kuin näyttelijäkoulu. Koska animaatiossa kuvallinen informaatio on niin vahva, näyttelijän äänen informaation pitää olla tavallaan stimulanttina vähintään yhtä voimakas. Sitä pitää liioitella, jotta se sointuu yhteen kuvan voimakkuuden kanssa. (Nita: Monesti aloittelijan tunnistaa siitä, ettei hän vedä tarpeeksi yli.) Joo, ja intonaation pitää vaihdella paljon – totta kai tekstin pitää olla järkevä. Suomessahan esimerkiksi kysymyksissä intonaatio ei nouse lopussa juurikaan, ja usein jenkkipään tuottajat ihmettelivät, että eihän se edes kuulosta kysymykseltä.

Yksi hyvä esimerkki äänen voimakkuudesta oli, kun Vesa-Matti Loiri teki Aladdinin lampun hengen. Disneyhän antoi aina palautteen kaikista tuotannoista ja eri maiden versioista, se tavallaan kilpailutti eri maiden tuotannot, ja Suomi pärjäsi niissä aika hyvin, koska Lehtosaaren Pekka oli niin mahtava. Disney vertaili myös rooleja, ja Robin Williams oli tehnyt alkuperäisen lampun hengen, ja Disneyllä arvioitiin, että Loirilla pelkästään ääni oli ilmaisuvoimaltaan voimakkaampi, parempi kuin Robin Williams. Se oli aika kova juttu. Ja kauanko sen roolisuorituksen tekemiseen meni aikaa? Seitsemän tuntia. Mutta tämä kesto on myös yksi juttu… koko ensimmäisen Joutsenprinsessan tein varmaan kahdessa tai kolmessa tunnissa.

Afureko: Siihen aikaan sai kai vielä nähdä dubattavan elokuvan kokonaan etukäteen, vai menitkö kylmiltäsi studioon?

Lehtipuu: Joo, aika kylmiltäni tein. Ei sitä paljoa harjoiteltu, kun oltiin tehty jo paljon dubbausta. Sehän on sitä, että siinä ajoitetaan, ja siellä oli huikeat teknikot, jotka olivat tosi taitavia ja nopeita. Repliikin ei tarvinnut olla ihan tarkkaan oikeassa kohdassa – jos se oli oikean mittainen, äänittäjät pystyivät justeeraamaan sen oikeaan kohtaan. Mutta en muista, että olisin sitä juuri harjoitellut. Totta kai musajuttuja harjoiteltiin, jotkin kappaleista olivat ihan haastavia ja vaikeita, mutta näyttelemistä… Muistan, että sain kyllä jonkun filmin kotiin, ja sitten harjoittelin vähän sitä kotona. Nähdäkseni, mitä sävyjä siinä haetaan, lähinnä sitä. Elin tosi hektistä elämää silloin, en kerinnyt paljon treenaamaan, tein enemmän paikan päällä vain.

Afureko: Mitä mieltä olit esittämistäsi hahmoista, Peukaloliisan Corneliuksesta ja Joutsenprinsessan Derekistä?

Lehtipuu: Ne olivat sellaisia perinteisiä prinssirooleja, melko sisällöttömiä. Niissä oli sellainen klassisempi roolitus, jopa oopperasta tutun roolijaon mukaan, eli oli se pääpari, joka oli stereotypian mukainen, ja hauskat ja luovemmat roolit oli yleensä järjestetty apureille tai narreille, kuten Leijonakuninkaan Timon ja Pumba. Mutta eiväthän ne sisällöllisesti tai psykologisesti ole ehkä kauhean kiinnostavia. ”Minä pelastan sinut!” oli ehkä tärkein repliikki. Mutta kyllähän animaatioissa muuten on ulottuvia rooleja. Lampun henkihän on ihan huikea rooli, ja Dumbohan on ihan mahtava leffa kaikin puolin, vaikka se on klassinen satu. Jos modernista teatterikäsityksestä lähtee, niin kyllähän ne (Cornelius ja Derek) ovat aika tylsiä rooleja.

Derek terävimmillään

Afureko: Jos nyt tekisit esimerkiksi Corneliuksen tai Derekin uudestaan, tekisitkö jotain eri tavalla?

Lehtipuu: No ehkä niitä sävyjä yrittäisin saada, mutta toisaalta ne roolit eivät anna paljoa mahdollisuutta siihen, jos ajatellaan vain jotain Joutsenprinsessaa. Tuotannollisella puolella tekisin niitä ehkä vähän nopeammin. Muistan, että Herkuleksen muusanaisia puunasin niin kauan, että saatiin niistä hyvä. Siitä produktiosta tuli vähän kallis firmalle, koska käytin siihen niin paljon aikaa, jos en ihan väärin muista. En teettänyt harjoituksia etukäteen, niin se meni sitten lähinnä treenaamiseksi studiossa, se oli sellainen ajankäytön juttu. Mutta omista rooleistani en paljoa muuttaisi.

Afureko: Millä mielellä muistelet noita dubbaushommia nyt, kun olet kansainvälisesti tunnettu oopperatähti?

Lehtipuu: Mielestäni se oli aivan loistava koulu, äänellisen värinkäytön puolesta ihan mahtava koulu. Olin juuri kesällä Glyndebournen oopperafestivaaleilla Wagnerin Maisterilaulajassa. Esitin Davidin roolia, jossa pitää vaihdella paljon ääntä, ja se, kuinka nopeasti siinä leikataan sävystä toiseen, oli ihan piirrosfilmitavaraa. Se oli hyvä koulu, piti tavallaan mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle, piti liioitella sitä äänenkäyttöä. Sieltä on helppo tulla takaisin, mutta jos ei uskalla rajaa ylittää, niin sitten ei tule mitään.

Afureko: Eli hyviä muistoja on jäänyt?

Lehtipuu: Joo, ehdottomasti, ja niistä lisäksi maksettiin tosi hyvin. Olin opiskelija siihen aikaan, ja puolet tuloistani tuli dubbaamisesta. Esimerkiksi Peukaloliisa oli kolme tuntia työtä plus harjoitukset, ja siitä tienasi ehkä noin 3000 markkaa. Se oli tosi hyvin siihen aikaan.

Don Bluthin perinteisin prinssipoju

Afureko: Hypoteettisesti ajateltuna, jos nyt joku tarjoaisi sinulle dubbiroolia Suomesta tai Ranskasta tai mistä vaan, ottaisitko vastaan?

Lehtipuu: Joo, tosi mielelläni, sehän on ihan mahtavaa! Sehän on kivoin duuni, mitä on. Ranskan tapauksessa pitäisi vain puhua kieltä täydellisesti… ellei olisi joku rooli, jossa saisi puhua ranskaa murtaen.

Afureko: Pidämme valtavasti suorituksistasi elokuvissa, eihän niitä viitsisi katsoakaan, ellei dubbaus olisi niin nautittava. Suomen dubbaustaso onkin mielestämme korkea.

Lehtipuu: Siinä asiassa, ainakin silloin, avainsana oli Pekka Lehtosaari. Koska hän niin kuin toi sen jutun, että yhtäkkiä pystyi tekemään. Kun hän ohjasi, hän oli todella nopea. Ei pelkästään niin, että pystyimme tekemään työn nopeasti, vaan hän oli vaativa samalla. Joku sanoi jonkun repliikin ja hän osasi heti sanoa… hän osasi fyysisesti ohjata tosi hyvin näyttelijöitä. Se oli minusta ainakin se syy, vaikka se kielihän on aina ongelmana. Se on ihan mahdoton tehtävä. Onneksi siellä on nyt Markus, joka on kielellisesti todella lahjakas. Hänhän on ihan huikea monilahjakkuus, soittaa, laulaa, näyttelee loistavasti.

Afureko: Olit myös Seesamtiessä, eikö?

Lehtipuu: Joo, dubbasimme ne suomeksi. Se oli tosi hyvä, loistava ohjelma, se on tehty niin kieli poskessa. Siinä oli aina kaksi tasoa, lapsille ja aikuisille. Tein mielestäni 50-60 jaksoa, ihan hillittömän määrän niitä. Joka jakso kesti puoli tuntia, ja joka jaksossa oli ehkä neljä laulua, teimme siihen satoja lauluja. Joihinkin saimme nuotit, jotkut oli 60-luvulta ja jotkut 70-luvulta, joistakin kirjoitin itse ylös mitä kuulin, ja sitten laulettiin. Sama porukka kiersi koko ajan. Semmoinenkin hauska muisto on, että teimme jonkun Ali Baba ja 40 rosvoa -animaation. Siinä oli kohtaus, jossa kaikki 40 rosvoa sanovat jonkun vuorosanan, ja meitä oli se neljä miestä, joten jokaiselle tuli kymmenen rosvoa. Siinä sitten varioitiin tekniikkaa, että (kimittää korkealta) ”puhuuks se korkeelta ja hitaasti” (jyrisee alarekisteristä) ”vai matalalta ja tosi nopeesti”. Tämmöisillä vain oli helppo saada kymmenen eri parametriä. Sitten (Tampereen murteella) ”otettiin vähän murteita käyttöön… että joku Ali Baban rosvo oli Tampereelta…” (Sisarukset kuolevat nauruun.) Muistelen, että siinä oli aika paljon helmiä.

Afureko: Valtavan suuret kiitokset ajastasi, tämä oli sinulle varmaan ihan höpöä, mutta meille todella mielenkiintoista!

Lehtipuu: Eipä mitään, kiitokset vain itsellenne. Pitäähän elämässä seurata sitä, mistä tykkää!

Emmepä olisi sitä itse osanneet paremmin sanoa! Tämän aforismin painatamme vielä käyntikorttiin!

Kiitos upeista lauluista ja kuolemattomista sitaateista!

Explore posts in the same categories: dubbaus, Lööpissä

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.

11 kommenttia : “Lööpissä: ”Paljon kauemmin””

  1. Salla Says:

    Kiitos mahtavasta haastattelusta! Peukololiisa ja Joutsenprinsessa ovat legendaarisia jo ihan omassa mittakaavassaan. Elokuvien parasta antiahan ovat tietenkin komeaääniset ilmapääprinssit. ”Mitä muuta sitten?!”

    • Afureko Says:

      Usko pois, että oli melkoisen messevää kuulla legendat omassa persoonassaan :DD Ja odotahan kun kohdataan, meillä saattaa olla jotain erikoista sinulle…

      • Salla Says:

        Iiiiiiih! Nyt olen ihan yli-innoissani! Täällä vaan näkee noita prinssejä elävinä vaan niillä on ihan väärät äänet 😀 Seuraavia blogikirjoituksia kieli pitkällä vartoen.


  2. Erittäin hyvä haastis – sopivasti informaatiota ja inhimillisyyttä! Taisin minäkin nyt kiinnostua Derekistä lopullisesti (ainoa jota en ole suomeksi kuullut)…

    • Afureko Says:

      Kiitokset palautteesta! Joutsenprinsessaahan katsotaan perinteisesti kolmesta syystä: 1) Topi Lehtipuu on niin ihana 2) se on tahattoman komedian merkkipaaluteos 3) ehkä siihen on joku kolmaskin syy.

  3. Jellis Says:

    Pakko oli tulla vielä tätäkin kautta kommenttia laittamaan kun käsky kävi (no kävi ja kävi… :D).

    Jälleen kerran erittäin mielenkiintoinen ja hauska haastattelu, näistä saa kyllä joka kerta jotain uutta tietoa. Nyt sai kivasti uutta informaatiota vähän musiikillisemmasta näkökulmasta. Joutsenprinsessoja ja Peukaloliisaa on pienenä tullut kyllä paljon katseltua ja Topi Lehtipuu tekee loistosuoritukset molempien prinsseinä. Ei niitä muilla kielillä voisi kuvitellakaan katsovansa kuin suomeksi. ^^

    Suuret kiitokset taas tästä!

    Muuten, taisin tätä joskus aiemminkin kysyä, mutta olisiko siis mahdollista (ja jos siitä ei kenellekkään ole liikaa vaivaa) päästä seuraamaan haastattelutilaisuuksia? Tunnustaudun itsekin suureksi dubbaus- ja ääninäyttelijäfanaatikoksi, joten olisi tosi hienoa ja kiinnostavaa päästä kuulemaan jutustelua aiheesta livenä… 🙂

    • Afureko Says:

      Kiitokset palautteesta! Tällä kertaa saimme tosiaan mukaan hieman asiaa dubbausten musiikki- ja laulupuolesta. Peukaloliisaa ja Joutsenprinsessaa emme mekään ole koskaan nähneet millään muulla kielellä kuin suomeksi dubattuna, eikä tarvetta muutokseen ole kovin nopeasti.

      Pystyisitkö ottamaan meihin yhteyttä sähköpostitse asian tiimoilta? Muistamme kyllä kiinnostuksesi, mailin kautta pystyisi keskustelemaan asiasta hieman tarkemmin. Blogin mailiosoite löytyy etusivun oikeasta reunasta 🙂


  4. […] ääniraidan päälle kuulematta Williamsin roolisuoritusta ollenkaan. Olemme onnistuneet saamaan varmistuksen sille, että suomalainen Aladdin-versio sai Disneyltä runsaasti kiitosta ja Loiri erityismaininnan […]

  5. snufko Says:

    Hmm tämä on vähän epäolennaista mutta koska tuo linkki ei enää toimi, niin missä biisissä (tiedättekö kohtaa?) Topi vetää Paavo Kerosuon a:t? 😀 (mielenkiintoista kun ei itse huomaa!)

    • Nita Says:

      Siihen oli muistaakseni linkitetty alun A Rumor in St. Petersburg -numero. En tunne Anastasian lauluja kovin hyvin, mutta jos kappaleesta löytyy Dimitrin korkea a, se lienee Topi Lehtipuun laulama ;3


  6. […] Topi Lehtipuu kertoi elokuvan lauluista, joista hän ohjasi yhden. Miten muiden laita […]


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: