BL: Koisuru boukun

Takanaga Hinakon vuodesta 2005 lähtien jatkunut pervokomedia Koisuru boukun tiedetään nykyisin kaikkialla. Vaikka jotkut Takanagan lukijat pitävät sitä hänen heikoimpana tuotoksenaan, se kuuluu huomattavasti useamman lempisarjoihin. Olen lukenut Takanagaa jo vuosia, mutta Boukuniin tutustuin alun perin kuuntelemalla aikanaan audiolevyn sen ensimmäisestä osasta. Viime kesänä sarja sai draamalevyjen rinnalle myös kaksiosaisen OVA-animaation, johon palasivat myös kaikki hahmojen ääninäyttelijät. Mielessä kävi jo silloin vertailun tekeminen animen ja levyjen välillä, vaan tässäpä ehti vierähtää kokonainen vuosi, ennen kuin ehdin istahtaa alas ja kirjoittaa sarjasta ylös kaiken haluamani. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Huom! Teksti sisältää myös yllätysvideon!

Huomatkaa sakset.

Lyhyt juoniselostus sarjan ensimmäisestä osasta, johon OVA pohjautuu: Päähenkilö Morinaga Tetsuhiro on ollut jo vuosia toivottoman rakastunut senpaihinsa Tatsumi Souichiin, jota hän kuvailee osuvasti käveleväksi luonnehäiriöksi: tämä on epäystävällinen, itsepäinen, väkivaltainen ja lisäksi maailman suurin homofoobikko. Jollain tapaa senpai on päässyt yli Morinagan homoudesta ja heidän yhteiselämänsä on jatkunut ennallaan, kunnes yksipuolisessa rakkaudessaan riutuva Morinaga saa ylidandylta homoystävältään Hirotolta pullollisen lemmenjuomaa. Hän piilottaa pullon kotiinsa, mutta vuosisadan ryyppäysillan seurauksena senpai löytää pullon ja vetäisee sen sisuksen kitusiinsa yhdellä kulauksella. Yöllä juoma alkaa vaikuttaa, ja tilaisuudesta hullaantuva Morinaga käyttää hyväkseen senpain avutonta tilaa ja pakottaa tämän seksiin kanssaan. Lukuisten anteeksipyyntöjen ja tappoyritysten jälkeen Morinaga onnistuu keplottelemaan itsensä suhteentapaiseen senpain kanssa, jos sitä nyt siksi voi kutsua.

En katso juurikaan BL-animea, koska levyversiot tarjoavat minulle yleensä paljon enemmän – niistä puuttuu halpa ja mangaa ruutu ruudulta matkiva animaatio, tarinaa ei tarvitse kuvan puuttumisen vuoksi sensuroida ja yli tunnin mittaisiin levyihin mahtuu enemmän tarinaa kuin puolen tunnin animejaksoihin. Myös ääninäyttelyn tasossa on pieniä eroja, animeversioista kun puuttuu draamalevyille tyypillinen taipumus ylinäyttelyyn, koska kuva on mukana – huomasin tämän viimeksi, kun katsastin Junjou Romantica -animen Terrorist-jaksot. Koisuru Boukun -OVA on kaikkea edellä mainittua, mutta sen äänimaailma tarjosi yllättäen paljon enemmän kuin monet muut viime vuosien BL-animet. Olin rehellisesti hämmästynyt siitä, miten tasokasta ääninäyttelyä siinä oli, kenties koska alkuperäismangakin on tyyliltään niin yliampuva. Etenkin päähenkilöiden ääninäyttelijät revittelevät oikein olan takaa korostaessaan kohtausten tunnelmaa, ja monet repliikit yltävät dramaattisuudessaan jopa audiolevyjen tasolle. Vaikea uskoa, mutta kerta se on ensimmäinenkin.

Tatsumi Souichi: 100% tsun, 0% dere.

Toriumi Kousuke palaa Morinagan rooliin neljän vuoden jälkeen ja on animeversiossa yhtä reipas ja pirtsakka kuin audiolevyillä. Toriumin persoonallinen ääni on luonnostaan melko korkea (kuulisittepa, millaisen tyttönaurun hän päästää ensimmäisen audiolevyn free talk -sessiossa), mutta hän puhuu Morinagan repliikit yllättävän matalalta. Voin kuitenkin ymmärtää, miten juuri Toriumi on valittu rooliin, se kun vaatii matalan semeäänen lisäksi rutosti koomikontaitoja, ja siinä Toriumin korkea äänensävy pääsee oikeuksiinsa. Morinagan ja senpainsa lukuisten kinasteluhetkien aikana Toriumin täytyy tarpeen vaatiessa joko itkeä ylidramaattisesti, kiljua kauhuissaan tai rääkyä koomisesti, ja niissä kohdissa hän on parhaimmillaan.

Ja entäs Tatsumin ääni Midorikawa Hikaru, jonka BL-ääntä olen palvonut koko aikuisikäni ja jonka takia alun perin tutustuin koko sarjaan. Miltei kahden vuosikymmenen mittainen kokemus BL-alalla on tehnyt hänestä piinkovan ammattilaisen, jota eivät vaikeimmatkaan tapaukset hetkauta. Jos joku pystyy selviytymään Tatsumin kaltaisesta raivopääroolista, se on juuri Midorin. Toriumin tavoin myös hän käyttää roolissaan varsin matalaa äänensävyä (senpain raivostuessa oikein kunnolla hän suorastaan murisee) eikä draamojen ja OVAn välillä uskoisi olevan neljää vuotta, niin samalta hän osaa molemmissa adaptaatioissa kuulostaa. Hän heittäytyy täysillä rooliinsa eikä totta vie säästele ääntään, kun senpai vähän väliä vetää herneen nenään milloin mistäkin syystä. Animeversiossa hän tuntuu heittävän viimeisimmätkin estot pois, niin hysteeriseksi hänen raivoamisensa aika ajoin yltyy. Roolisuoritus ei kuitenkaan ole mitään suoraviivaista huutoa, vaan monitahoinen, hauska ja inhimillisyydessään hyvin elävä. Tatsumi voi hyvinkin olla yksi Midorinin vaativimpia, mutta myös taitavimpia BL-suorituksia koskaan.

Voisitko kuulostaa enää yhtään homommalta, Hirakawa?

Morinagan Hiroto-ystävän ääntä Hirakawa Daisukea ei ainakaan voi syyttää alinäyttelemisestä kummassakaan adaptaatiossa, hän on roolissa niin umpihomo että pahaa tekee. Mies lienee muuntautumisen mestari, Hiroton ylidramaattista keikistelyä kuunnellessa kun ei voi mitenkään ymmärtää, miten Hirakawa osaa kuulostaa semerooleissaan niin auktoriteettiselta (kuten Tsuki yadoru). Rooli vieläpä tuntuu jäävän päälle, sen verran samalta hän kuulostaa draamalevyjen free talk -osioissa… Hirakawan itsensä mielestä vaikeinta roolissa oli Kansain murteella puhuminen, mutta hyvin se kuulosti sujuvan sekä animessa että kuunnelmissa.

Myös muiden nimihenkilöiden äänet palaavat rooleihinsa OVA-versioon, mukaan lukien senpain homoseksuaali pikkuveli Tomoe sekä tämän puoliso Kurokawa Mitsugu (Takanagan Challengers-sarjan päähenkilöt). Onko Sugita Tomokazu esittänyt semehahmoa koskaan aikaisemmin? Vaikka olen aina pitänyt häntä umpiukena, hän muuntautuu hienosti isokokoisen Kurokawan rooliin ja matalalla äänellään tekee hahmosta vakavan ja vastuuntuntoisen, mutta kovin hempeän. Tomoe taas on täydellinen shotaukepojan malliesimerkki, jonka äänenä on luonnollisesti se täydellinen shotaukeääni Miyata Kouki. Kuten aina, hän on roolissaan hyvin suloinen, melkein hauras. Tatsumin veljeksille on yllättäen lisätty ylimääräinen kohtaus animeversioon, jota katsoessa huomaa, miten paljon hahmot muistuttavat Midorikawan ja Miyatan Kire Papa -rooleja. Oli iloinen yllätys huomata, että jopa senpain ylisuloisen pikkusiskon Kanakon ääni Kyou Ayaka uusii roolinsa animeversiossa, Kyou kun ei ole paljoa äänirooleja tehnyt.

OH SHI-

En keksi parempaa termiä kuvaamaan Toriumin ja Midorikawan välistä seksiä sarjassa kuin ”extreme”. Sarjassa ei lukumäärällisesti ole kovinkaan monta seksikohtausta – kun Haru wo daiteitassa hässittiin kerran joka luvussa, Boukunissa sitä tehdään vain 1-2 kertaa per kirja. Laatu kuitenkin kompensoi määrää, sarjan seksikohtaukset kun tuppaavat olemaan tuskastuttavan pitkiä. Vällyjen väliin päädyttäessä Midorikawa vaihtaa äänensävynsä matalasta uhoamisesta tuttuun nasaalimpaan ukeääneen, mutta palauttaa sen taitavasti takaisin matalampaan hahmon puhuessa. Hahmo on kuitenkin mangassa niin ylikorostetun dramaattinen, että audioversiossa Midorikawan on pakko vetää samalla linjalla ja pistää kohtauksiin niin paljon energiaa kuin hänen äänestään vain lähtee. Pääosin hän selviää pitkistä kohtauksista kunnialla, mutta hänen näyttelytyylinsä on harvoin ihan näin yliampuvaa. Toriumin mukaan hän ei ollut monia semerooleja ennen Boukunia tehnyt, mutta se sujuu Toriumilta hyvin. Hän on loistovedossa etenkin Morinagan käydessä käsiksi senpaihin ensimmäistä kertaa, missä hän korostaa jo ennestään synkän ja ahdistavan kohtauksen tunnelmaa epätoivoisella, suorastaan nälkäisellä tulkinnallaan molemmissa adaptaatioissa – tosin tässä kohdassa Toriumin läähättävä hengitys on draamaversiossa paljon karmivampi kuin animessa.

Raiskaa homofobinen ystäväsi, tule tapetuksi rikkinäisellä pullolla.

Temput tulee kuitenkin tehtyä ja jälkeenpäin on morkkiksen ja katumuksen vuoro, kunhan aamusta selvitään hengissä. Morinagan puolustukseksi voi sentään todeta, että hän on tapauksesta lähes yhtä järkyttynyt kuin Tatsumi ja tekisi mitä tahansa muuttaakseen edellisen illan tapahtumat. Hän yrittää kuitenkin muistuttaa senpaita vaikeasta tilanteestaan ja vetoaa siihen, että senpai on tietoisesti käyttäytynyt huolimattomasti hänen seurassaan, vaikka Morinaga on tunnustanut romanttiset tunteensa tälle jo aikoja sitten. Mennyttä ei kuitenkaan voi muuttaa, vaikka kuinka haluaisi – kova totuus on, että Morinaga on juuri raiskannut ihmisen, josta välittää kaikista eniten koko maailmassa, eikä hän voi kuin rukoilla anteeksiantoa. Tekoaan katuva Morinaga katoaa pariksi viikoksi, minkä aikana Tatsumi pääsee vähitellen jaloilleen ja yrittää jatkaa elämäänsä, kunnes Morinagan ystävien huoli saa lopulta hänetkin huolestumaan.

Kun ensimmäisen osan alkupuolisko vietetään pitkälti Morinagan pään sisässä, tämän kadotessa sijaa annetaan enemmän Tatsumin ajatuksille. Mielenkiintoista on se, miten hän loppujen lopuksi suhtautuu väkisinmakaamiseen kuin heidän aikaisempiin riitoihinsa: Tatsumi suuttuu Morinagalle jostain, Morinaga on pahoillaan, kunnes Tatsumi lopulta antaa anteeksi ja he jatkavat entiseen malliin. Hän myöntää olevansa osasyyllinen tapahtumiin ja huomaa odottavansa, että he sopisivat riidan aivan niin kuin kaikki aikaisemmat. Morinaga perustelee karkailuaan sillä, ettei halua aiheuttaa enempää harmia, kun Tatsumi taas kokee tämän pelkuruutena, jopa kiristyksenä: ”Kuinka voin antaa sinulle anteeksi, kun et ole täällä?!” Ei liene tarpeen sanoa erikseen, miten upeasti Midorikawalta sujuu senpain herkän puolen esiintuominen. OVAn toisen jakson ahdistavaan tunnelmaan on panostettu aina pahaa enteilevää tai avoimen surullista musiikkia myöten, ja jokainen Midorikawan värähtelevällä äänellä lausuttu repliikki on kullanarvoinen.

Kun Morinaga lopulta palaa (jälleennäkeminen on riemuisa) tekee senpai tälle selväksi, millaista huolta tämän katoaminen on aiheuttanut ja miten hän inhoaa tämän ylireagoivaa taipumusta. Anteeksi pyydellään puolin ja toisin ja Morinaga ja Tatsumi sinetöivät lopulta tähän mennessä pahimman riitansa liikuttavalla syleilyllä ja lupauksilla.

Ja sitten seuraa tämä kohtaus.

Tässä kohdassa tahtoisin aina ampua Morinagan.

Teen tämän heti selväksi: minä vihaan tapaa, jolla Koisuru boukunin ensimmäinen osa loppuu – niin paljon, että koko OVA meinasi jäädä katsomatta pelkästään sen takia. Mikään muu sarjan yksityiskohdista ei epäonnistu niin pahasti ja istu niin huonosti tarinaan kuin se, että Morinaga noin tunteikkaan jälleennäkemisen seurauksena antaa itselleen luvan käydä jälleen käsiksi senpaihinsa ja ilmoittaa, ettei aio enää tyytyä entiseen elämäntapaan vaan vaatii tästä lähtien oikeaa ja seksintäyteistä suhdetta. Kun on kerran pettänyt toisen ihmisen luottamuksen niin järkyttävällä tavalla, ei voi olettaa, että anteeksianto olisi lupa jatkaa samalla linjalla – vaan kun Morinaga on kerran onnistunut pääsemään senpainsa jalkojen väliin, ei hänen mieltään voi muuttaa, vaikka sekä Tatsumi että lukija miten yrittäisivät väittää vastaan. Seksiin pakottaminen tässä vaiheessa yksinkertaisesti kumoaa kaiken, mitä sen ja ensimmäisen väkisinmakaamisen välillä on tapahtunut, ja Morinaga vieläpä korostaa kusipäisyyttään taipumalla suoraan kiristykseen saadakseen tahtonsa läpi. Mihin kaikki se katumus oikein hävisi?

Ainut varteenotettava selitys kohtauksen olemassaololle on se, ettei Takanaga keksinyt muutakaan tapaa, jolla Morinagan ja homoja vihaavan Tatsumin voisi saattaa yhteen. Heikko ja huonosti toimiva ratkaisu, joka vain jättää lukijalle pahan maun suuhun ja jää täten myös OVA-version heikkoudeksi (vähän sama juttu kuin Nijuu rasen -sarjan kanssa: ensimmäisen osan jälkeen oksettaa, toisen jälkeen enää vain itkettää).

Loppujen lopuksi Koisuru boukunOVA on katsastamisen arvoinen tapaus, mutta ääninäyttelyn tasokkuudesta huolimatta se toteuttaa monet muut BL-animeita vaivaavat kliseet. Se seuraa mangaa miltei orjallisesti, ja vaikka ensimmäiseen osaan on yllättäen mahdutettu pari ylimääräistä kohtausta, ne eivät juuri tuo tarinaan mitään uutta tai erilaista. OVA ei muuten juuri uskalla ottaa vapauksia tarinan ja kuvituksen suhteen – lähinnä kaikki siveettömimmät ruumiinosat jätetään näyttämättä ja piirrostyyli on hillitympää kuin mangassa. Erityisesti minua riepoo animen tyylissä se, miten vähän liikettä sen ruuduissa on. Olen aina pitänyt Takanagan tyylissä juuri siitä, miten taitavasti hän kuvaa liikettä sarjakuvissaan, mutta useimmista animeen suoraan otetuista kuvista on tehty pelkkiä still-kuvia, jotka kestävät vielä tuskallisen pitkään. Tähänkin ruutuun on alun perin vangittu lyhyt, välähdyksenomainen hetki, jonka intensiivisyyden anime vesittää tekemällä siitä 5 sekuntia kestävän kuvan, jossa senpai vain vapisee koko kuvan ajan ja Morinaga seisoo jähmettyneenä paikoillaan. Edes Toriumin ja Midorikawan ammattimainen äänityöskentely ei riitä kannattelemaan tarinaa, kun niin monissa tärkeissä kuvissa hahmot eivät yksinkertaisesti tee mitään. OVA saa kuitenkin pisteitä siitä, että se onnistuu melko taitavasti luomaan ahdistavaa tunnelmaa molempiin jaksoihin (joidenkin mielestä vähän liiankin hyvin) ja toisen jakson jälleennäkemiskohtaus on jo aidosti liikuttava.

Ja tyrannisoiva tarina jatkuu!

Luojan kiitos myös sarjan toinen osa on päätynyt äänilevyksi asti. Suhteellisen kevyenä revittelynä alkanut tarina saa lisää ulottuvuuksia, kun Tatsumi saa tietää Morinagan synkästä menneisyydestä tämän isoveljen Kunihiron yllättäen ilmestyessä kuvioihin. Naimisiin aikova Kunihiro etsii Masakia, entistä lapsuudenystäväänsä, jolla oli lukioaikoina salasuhde Morinagan kanssa. Epätoivoinen Masaki yritti tappaa itsensä kun heidän suhteensa paljastui, nuori Morinaga sai tapauksesta syyt niskoilleen ja perheen maine pienessä ja vanhoillisessa kylässä oli täten mennyttä. Murtunut Morinaga jätti kotikaupunkinsa ja eli villiä elämää, kunnes aloitti yliopisto-opinnot ja tapasi Tatsumin, jolloin löysi taas suunnan elämälleen – hänen vuosia jatkunut rakkautensa Tatsumiin auttoi häntä pikkuhiljaa jättämään tuskallisen menneisyyden taakseen. Kunihiro ei kuitenkaan tiedä, että Masaki oli kaiken aikaa ollut rakastunut häneen Morinagan sijaan, koska asian tultua ilmi tämä oli kieltänyt Morinagaa kertomasta kenellekään. Tatsumi on raivoissaan kuullessaan asiasta ja paljastaa lopulta itse totuuden Kunihirolle kunnon luunapin kera. Paljastuksen myötä veljesten suhde alkaa pikkuhiljaa parantua.

Mangan visuaalisen huumorin siirtäminen äänimuotoon on vaatinut muutamia taiteellisia ratkaisuja – olin vähän pettynyt siihen, ettei Masakilla ole levyversiossa omia repliikkejä ollenkaan, vaan kaikki tarinan takaumat kertoo Morinaga, mutta muut luovuudet ovat toimivia. Kun Tatsumi joutuu pitkin hampain suostumaan seksiin kerran viikossa, Morinagan voitonriemua korostetaan valtavalla fanfaarilla ja hurraavalla väkijoukolla. Kun Morinaga tajuaa Tatsumin olevan mahdollisesti mustasukkainen hänen uskollisuudestaan Masakille, musiikin lisäksi ei kuulu hetkeen muuta kuin sydämenlyöntejä. Tatsumin paljastaessa Kunihirolle Masakin todelliset tunteet paikalle ryntäävän Morinagan vaimeat huudot kuuluvat aina vain lähempää ja lähempää – kuuntelija oikein jännittyy seuraamaan, ehtiikö Tatsumi paljastaa totuuden ennen kuin Morinaga saavuttaa hänet. Sekä Toriumin että Midorikawan ääninäyttely levyllä on huippuluokkaa – Midorikawalla riittää energiaa ja ääntä raivoavalle roolihahmolleen, ja Toriumi tekee tulkinnallaan alun baariavautumisesta niin hauskan että saan naurunkyyneleet silmiini. Erityisen hienosti on toteutettu keskiosan kuuluisa sefure-kohtaus – Toriumin kiljuminen ei voisi olla autenttisempaa, ja tapa, jolla Midorin sylkäisee sanan ”sefure” suustaan on täynnä pidäteltyä raivoa ja kuvotusta koko ajatusta kohtaan. Jos äänestä pystyy kuulemaan hymyn, pystyy tuosta yhdestä sanasta kuulemaan, kuinka Midorikawa vapisee päästäessään sanan ulos leuat yhteen puristettuina. Kiitos, Midorikawa, että muistutat aina välillä, miksi rakastan ääntäsi niin paljon.

Toinen osa esittelee uutena henkilönä Morinagan superhotin isoveljen Kunihiron, jonka aivan yhtä superhotti ääni hurmasi minut välittömästi. Järkytys olikin sitä suurempi mystisen hurmuriäänen paljastuessa Narita Keniksi, BL-piirien kuuluisaksi lähentelijäksi, jonka ihollekäyvä maine on kiirinyt kauas (sama juttu Naritan kanssa sattui muuten myös Kire Papa -OVAn kanssa). Koska lähes kaikki muut Naritalta kuulemani BL-roolit ovat olleet jollain tapaa häiriintyneitä raiskaajia, on Kunihiron kaltainen suoraselkäinen herrasmies ihanan konkreettinen muistutus siitä, miten loistavasti Narita hoitaa myös aidot draamaroolit. Tapa, jolla hän huutaa roolissa, saa polveni vapisemaan. Vakava ja vastuuntuntoinen isovelirooli oli Naritalle ensimmäinen lajiaan, mutta se todistaa, että silloin kun Narita saa esitettäväkseen ne oikeasti seksikkäät henkilöt, hän täyttää vaivatta kaikki odotukset.

Nyt seuraa yllätysbonus kaikille sarjaan tutustuneille, nimittäin mahdollisuus nähdä Morinagan ja Tatsumin ääninäyttelijät lukemassa yhdessä sarjan repliikkejä! Video on peräisin Live Pastel Collection -tapahtumasta vuodelta 2006, missä Toriumi ja Midorikawa lukevat ensimmäisestä osasta tehdyn muutaman minuutin mittaisen koosteen. Jos olet aina halunnut nähdä Midorikawa Hikarun esittämässä humalaista, tilaisuutesi on koittanut. Käännökset ovat pääosin omaa käsialaani, valitan kyseenalaista tasoa.

Huom! Videon alla analysoin Morinagan ja Tatsumin suhdetta ja sen kehittymistä mangan tähän mennessä ilmestyneiden osien aikana. Teksti spoilailee mangaa aina osaan 7 asti, lukeminen omalla vastuulla.

Ensinnäkin sarjan nimi (vapaasti käännettynä ”Rakastunut tyranni”) on aina hämännyt minua. Useimmissa lähteissä tyrannina pidetään tunnevammaista ja homofobisuudessaan kapeakatseista Tatsumia, jolloin tähän ihastunut Morinaga-ressu saa säälipisteet itselleen. Myötätuntoni kuitenkin lakkaa siinä vaiheessa, kun odotteluun kyllästynyt Morinaga päättää ottaa oikeuden omiin käsiinsä senpain juotua itsensä vahingossa puolustuskyvyttömään tilaan. Vaikka Morinaga kuinka yrittää naamioida himonsa auttamisen haluksi, ei hän loppupeleissä kuuntele Tatsumin vastaväitteitä ollenkaan, vaan käyttää julmasti hyväkseen tämän avuttomuutta toteuttaakseen omat pitkäaikaiset fantasiansa. Hän muuttuu normaalista kiltistä ja ystävällisestä avustajasta julmaksi tyranniksi, joka pitää tekoaan oikeutettuna vedoten omaan jo vuosia jatkuneeseen epäoikeuden-mukaiseen tilanteeseensa. Minulle sarjan nimen tyranni siis viittaa heihin molempiin: Tatsumi tyrannisoi Morinagan elämäntyyliä suvaitsemattomalla asenteellaan, Morinaga taas tyrannisoi Tatsumia rakkaudellaan, mitä Tatsumi pitää kuvottavana ja luonnonvastaisena toimintana. Aikamoinen härkäpari siis.

Myös stargay kirjoitti sarjasta aikanaan lyhyesti kun OVA ilmestyi, ja totesi, ettei hahmoista jaksa välittää, koska heillä ei ole minkäänlaisia persoonallisuuksia. En oikein itse pysty komppaamaan stargayta tässä, mielestäni Takanaga on onnistunut luomaan sekä Morinagalle että kuumaveriselle Tatsumille hyvinkin vahvat ja erottuvat persoonallisuudet, joiden kehittymiseen pitkä sarja antaa vieläpä mahdollisuuden. Luettuani sarjaa nyt 7 osan verran muutosta molemmissa on selvästi näkyvissä.

Kuten jo totesin, Boukunissa ei sekstailla kovin usein, mutta muu aika pyörii ärsyttävän usein juuri sen ympärillä – joko seksin tai sen puutteen. Tatsumin ja Morinagan suhde noudattaa pitkään inhottavan noidankehämäistä kaavaa: Tatsumi ei halua, koska inhoaa seksiä toisen miehen kanssa -> Morinaga odottaa noin viikosta kahteen kuukauteen -> Morinaga ei kestä enää ja käy väkisin Tatsumiin käsiksi -> järkyttynyt Tatsumi ei ainakaan tee mitään aloitteentapaistakaan pitkään aikaan. Tilanne ei muutu edes sen jälkeen, kun Morinaga ja Tatsumi muuttavat järjestelysyistä yhteiseen asuntoon. Vähintään kerran joka kirjassa Morinaga istuu Hiroton baarissa ryyppäämässä ja itkemässä, että on niin vaikeaa kun senpai ei ikinä anna ja kun panettaa niin maan helvetisti. Välillä hän alentuu suorastaan epätoivoisiin tekoihin kuten käpälöimään senpaita tämän nukkuessa tai juottamaan tämän humalaan seksi mielessään (ei onnistunut).

Ensimmäisten osien ajan Morinagan fyysinen rakkaus on hallitsevaa ja pakottavaa, pelottavaakin, kunnes neljännessä osassa hän alkaa lopultakin kasvattaa itselleen selkärankaa ja ottaa vastuuta teoistaan – osittain myös siksi, että hän alkaa yhä enemmän kaivata Tatsumilta vastakaikua tunteisiinsa. Hän kuitenkin pelkää niin kovasti menettävänsä rakkaan senpainsa, että on valmis tyytymään yksipuoliseen rakkaussuhteeseen saadakseen asua tämän kanssa. Hän ei kuitenkaan pysty irrottautumaan Tatsumista, koska tämän antamat viestit ovat niin ristiriitaisia – vaikka senpai miten pistää aluksi vastaan ja väittää ettei tahdo, loppupeleissä hän aina antautuu. Morinagan kysyessä Tatsumilta, miksi tämä vastustelee vaikka loppujen lopuksi haluaakin sitä, Tatsumi vastaa että hänellä on oikeus siihen ja että Morinagan tulisi tietää, milloin hän oikeasti haluaa ja milloin ei halua. Ymmärrettävää, miksi Morinaga monta kertaa sarjan aikana haluaisi vain luovuttaa lopullisesti senpain suhteen – vähemmästäkin menee pää sekaisin.

Ajan myötä myös Tatsumissa alkaa näkyä muutoksia. Vaikka fyysinen kipu poistuu kuvioista melko nopeasti, ajatus seksistä miehen kanssa kuvottaa häntä yhtä paljon kuin ennenkin. Tatsumin omista haluista ei ota oikein kukaan selvää, koska hän ei suostu niitä paljastamaan edes pakon edessä. Hän kuitenkin antautuu Morinagalle kerta toisensa jälkeen ja kiihottuu tämän taitavassa käsittelyssä, minkä joutuu lopulta pitkin hampain myöntämään. Muutosta korostetaan varsin huvittavasti, kun Tatsumi yrittää masturboida, mutta huomaa ettei muista enää miten tapasi sen tehdä, koska Morinaga on pitänyt huolta seksuaalisesta tyydytyksestä viime aikoina. On melko ahdistavaa seurata, kuinka Tatsumin ahdasmieliset arvot estävät häntä olemasta rehellinen tunteistaan: vaikka mieli pysyisi järkähtämättömänä, keho reagoi toisin, ja kun Morinaga kysyy syytä, hän ei osaa vastata. Hänen lähentyessään Morinagan kanssa hänen arvomaailmansa järkkyy, eikä hän pysty kertomaan syytä käytökselleen, koska ei itsekään tiedä mitä hänelle on tapahtumassa. Tietämättömyydestä aiheutuva epävarmuus alkaa lopulta murtaa jopa Tatsumin kaltaista rautasielua ja Morinaga tajuaa liian myöhään, miten syvästi peloissaan Tatsumi kaikesta tapahtuneesta on. Takanaga tekee kuitenkin viisaasti pitäessään sarjassa harvinaisen realistisen otteen: Morinaga on virallisesti homoseksuaali, Tatsumi taas ei sitä ole eikä voi siksi myöskään muuttua. Morinagalla on kuitenkin erikoinen paikka hänen sydämessään, ja vaikka varsinaisesta rakkaudesta ei kenties voi puhua, hän välittää Morinagasta ja haluaa tämän olevan onnellinen.

Kun koko aika ei enää mene seksin ruinaamiseen, pääsee sarjan tarina vähitellen kehittymään ja syvenemään. Etenkin perhe nousee sarjassa hyvin tärkeäksi teemaksi, Tatsumin ja Morinagan perheet kun eroavat toisistaan melkoisesti. Morinaga on kuopus, Tatsumi esikoinen. Tatsumin äiti on kuollut, ja hänen rakastava ja hyväsydäminen isänsä kiertää työnsä takia jatkuvasti ympäri maailmaa. Hänellä on kaksi sisarusta, joista toisen homouden hän on joutunut sulattamaan mutta joka on hänelle siitä huolimatta yhtä rakas kuin ennenkiu. Morinaga ei homoutensa tultua ilmi saanut tukea niin vanhemmiltaan kuin ainoalta veljeltäänkään eikä ole vuosiin pitänyt heihin yhteyttä. Hän on hyvin kiintynyt Tatsumin sisaruksiin ja uhraisi empimättä henkensä heidän puolestaan, mutta on samalla myös kateellinen heidän lämpimistä väleistään. Kun Tatsumin perheen isä hyväksyy Tomoen ja Kurogawan parisuhteen noin viidessä minuutissa, Morinaga liikuttuu tästä niin että vuodattaa hetkeä myöhemmin katkeria kyyneleitä, koska ei itse voisi koskaan saada samanlaista hyväksyntää omalta isältään. Hänelle merkitseekin paljon, kun hänen isoveljensä lopulta hyväksyy hänet sellaisena kuin hän on.

Sijaa tarinassa saa myös epäonninen Masaki, jonka Kunihiro onnistuu löytämään, ja varsin kivikkoisen alun jälkeen alkaa rakentaa heidän ystävyyttään uudestaan. Masaki katuu suunnattomasti sitä, kuinka kohteli nuorta Morinagaa ja kiroaa sen, ettei voinut rakastaa tätä niin paljon kuin olisi halunnut. Kunihiron rohkaisemana hän uskaltautuu lopulta etsimään Morinagan vuosien erossaolon jälkeen, ja entisten rakastavaisten jälleennäkeminen on yksi sarjan liikuttavimpia kohtauksia (ja tällä kertaa Tatsumi osoittaa hetken aitoa mustasukkaisuutta). Vaikka Tatsumi ei voi sietää Masakia, heitä yhdistää yksi piirre: juuri heitä kahta Morinaga on elämänsä aikana rakastanut kaikista eniten. Masaki on aikanaan vahingoittanut Morinagaa ja hän varoittaa Tatsumia tekemästä samaa virhettä: ”Ei kannata päästää käsistään tilaisuutta pyytää anteeksi, koska vuosia myöhemmin kadut sitä… kuten minä.”

Vaikka Boukun etenee epätasaisesti, Morinagan ja Tatsumin suhde kehittyy tuskallisen hitaasti ja seksi on sarjan tärkein motiivi aivan liian pitkään, Takanaga täydentää tarinaa lisäksi monisävyisillä juonikaarilla ja taidokkaalla kuvakerronnallaan. Jotkut sarjan yksityiskohdista ovat niin kauniita että vastaavia löytää BL-mangasta harvoin. Suurten tunteiden lisäksi Takanagalta sujuu myös eroottisen tunnelman rakentaminen, ja koska sarjassa ei sekstailla kovin usein, aktia edeltävissä kohtauksissa Morinagan ja Tatsumin välinen seksuaalinen jännite on jo suorastaan käsinkosketeltavaa. En liioittele ollenkaan sanoessani, että pöksyni räjähtivät nähdessäni tämän sivun.

Boukun ei BL-sarjaksi ole myöskään mikään yksinkertaisin, vaan sen ymmärtäminen vaatii välistä todellista taitoa lukea rivien välistä. Tämä näkyy erityisesti kohtauksessa, jossa Morinaga käskee Tatsumin valita, kumman huoneessa he sen tekevät. Tatsumi valitsee Morinagan huoneen, mutta ei tahdo avata huoneen ovea itse: ”Se on sinun huoneesi, avaa sinä sen ovi.” Häntä syleilevä Morinaga kuitenkin käskee häntä avaamaan oven, koska hän itse valitsi juuri sen huoneen – toinen vaihtoehto on hoitaa homma seisaaltaan suljettua ovea vasten. Lopulta silmin nähden jännittynyt Tatsumi uskaltaa laittaa tärisevän kätensä kahvalle ja avata oven. Kohtaus voi kontekstista irrotettuna näyttää pelkältä inhottavalta ahdistelulta, mutta sarjaan tutustuneelle se sisältää symbolisen merkityksen: laittaessaan Tatsumin valitsemaan paikan heidän rakastelulleen Morinaga pakottaa hänet lopultakin tekemään suhdetta koskevia päätöksiä, ja hän myös estää Tatsumia pakenemasta vastuuta kun tämä itse joutuu avaamaan valitsemansa oven. Sattumaa on tuskin myöskään Morinagan antama vaihtoehto tai se, kumman huoneen Tatsumi oikein valitsi. Tämä kaikki meni minulta täysin ohi ensimmäisellä lukukerralla, mutta myöhemmin sen merkitys selvisi. Kohtaus kestää vain pari sivua ja sitä seuraa pitkä ja hikinen seksi-kohtaus, mutta tunnelma valittua ovea avatessa on uskomattoman tiivis.

Koisuru boukun ei ole maailman paras BL-manga, mutta olen siitä huolimatta viihtynyt sen seurassa. Vaikka se ei juuri erotu joukosta, sen ote erilaisiin elämänarvoihin on kypsä ja sarjan pituuden takia sen hahmot pääsevät kehittymään. On harmi, ettei siitä ole tehty enempää audioadaptaatioita kuin kaksi (Naritan SM-raiskaus olisi takuulla ollut kuulemisen arvoinen), koska päästessään vauhtiin sarja menee ihon alle useammin kuin kerran. Toisaalta ratkaisu on ymmärrettävä, sarjan seksikohtauksien pituus ja intensiivisyys kun on sitä luokkaa, ettei edes Midorikawan kaltainen BL-ammattilainen välttämättä selviäisi siitä tajuissaan (ukeäänten pyörtyilyvaara kun ei BL-piireissä ole mitenkään harvinaista). Seitsemännen osan lopussa tapahtuu lopultakin jotain aidosti merkittävää, kun Tatsumi saa ensimmäistä kertaa puettua sanoiksi, mitä haluaa sen sijaan, mitä ei halua. Hän tajuaa välittävänsä Morinagasta niin kovasti, ettei halua menettää häntä. En ensimmäisen osan jälkeen uskonut, että heidän suhteensa voisi ikinä mennä edes näin pitkälle, mutta onpa ihanaa olla väärässä! Takanaga ilmoitti vastikään sarjan päättymisestä, joten näillä näkymin saamme seurata Morinagan ja Tatsumin yhteiselämää vielä yhden osan verran. Pitkä matka on tultu ja kehitystä on totta vie tapahtunut suuntaan ja toiseen. Ehkä tällä BL-maailman eriskummallisimmalla pariskunnalla on sittenkin vielä toivoa. Tästä on hyvä jatkaa!

Explore posts in the same categories: BL, Vertailu

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , ,

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.

3 kommenttia : “BL: Koisuru boukun”

  1. stargay Says:

    Noh, kai se on hyvä tietää että sarjassa on oikeasti jotain hahmonkehitystäkin, vaikka itse en koskaan jaksanut kahlata ihan niin pitkälle. Luin mangaa kuitenkin muutaman osan verran, ja jos siinä ajassa keskinkertaisuuden suosta ei nousta mihinkään suuntaan niin minun on aika vaihtaa maisemaa. 😀 Hyvä että jotkut jaksaa.

    OVAn ykkösosa (tokaa en katsonut) oli kyllä tosiaan naurettavuuksiin asti yksi yhteen mangan kanssa, kuka idiootti näitä oikein suunnittelee.

    • Cilla Says:

      Minäkin meinasin monta kertaa luovuttaa sarjan suhteen, kun ensimmäiseen kolmeen osaan ei siinä tapahdu oikein mitään muuta kuin että Morinaga pakottaa Tatsumin seksiin 2 kertaa per kirja ja siinä välissä vain märisee kun Tatsumi ei ikinä anna. Jotenkin minua vain kiinnosti siinä sen mahdottomalta tuntuva tavoite: ”Siis come on eihän näitä kahta voi MILLÄÄN lailla saada yhteen kun tuo yksi haluais vain ampua maailman kaikki homot!” mikä ehkä sai jatkamaan – halusin nähdä, miten pitkälle Takanaga pystyy jutun viemään. Nyt jännätään mitä viimeisessä osassa tapahtuu! 😀

      OVAn molemmat jaksot olivat aivan täynnä mangan ruutuja, ihan silmille pomppi jos oli lukenut ykkösosan… siitä tuli taas se tympeä tunne mikä niin monen muunkin BL-animen kanssa tulee: aivan kuin kuuntelisi draamaversiota lukien samalla mangaa väritetyillä ruuduilla. Tykkäsin kuitenkin ääninäyttelijöiden suorituksista, joten ei mennyt katselukokemus ihan hukkaan. Katsoitko muuten tuon jutun keskellä olevan videon? :3

      En kehdannut laittaa tätä artikkeliin, mutta olenko minä muuten ainut, jonka mielestä Isogai näyttää tässä ruudussa ihan rumalta muumilta?

      ~C


  2. […] jopa orjallisesti ruutu ruudulta mangaa seuraavaa animaatiota vähäisin liikkein, (muistanette Koisuru boukun -artikkelin vertailukuvat) mutta ranobeihin perustuvassa BL-animessa ongelmaa ei luonnollisesti […]


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: