BL: Koi wa itsumo arashi no you ni

Sympatiani saavat kaikki, jotka ovat joskus törmänneet otsikossa esiintyvään nimikkeeseen, kuulun nimittäin myös itse siihen surulliseen joukkoon. Kyseessä on Shimazaki Tokiyan 5-osainen sietämätön BL-mangasarja, jossa noin 11-vuotiailta näyttävät teinipojat naivat keskenään minkä ehtivät – missä, milloin ja ketä vain. Kammosin sarjaa jo vuosia ennen kuin 801 Media toi sen (totaalisen ylihinnoiteltuna) länsimaihin nimellä Love is Like a Hurricane, ja jostain syystä sarjan kaksi ensimmäistä osaa ovat päätyneet myös hyllyyn asti. Älkää kysykö.

Totta kai mokomasta shotapoikaorgiamangasta on tehty myös BL-kuunnelma – onneksi kuitenkin vain yksi kappale, joka käsittää suurimman osan mangan kahdesta ensimmäisestä pokkarista. Olen vältellyt kyseisen levyn kuuntelemista hyvin pitkään, mutta koska draaman pääosassa on henkilökohtainen guilty pleasure -seiyuuni Kishio Daisuke, päätin lopultakin tänä vuonna rikkoa kirouksen ja ottaa selvää, onko draamalla enemmän annettavaa kuin mangalla.

Vaikka manga sisältää useista eri poikapareista kertovia juonikaaria, eniten se seuraa kannessa esiintyvien Mizukin ja Azuman suhdetta, joka todella tekee oikeutta sarjan nimelle. Lyhytkasvuinen lukiolaispoika Hasegawa Mizuki on Tyypillinen Ukepoika TM vaaleine hiuksineen, suurine silmineen ja energisine olemuksineen, joka eräänä aamuna joutuu koulumatkalla pervon käsittelyn kohteeksi. Kopeloijaksi paljastuu häiritsevästi Harry Potterin mangaversiolta näyttävä Sakaguchi Azuma, koulun seitokaichou (oppilaskunnan puheenjohtaja) joka julistaa aurinkoisen hymyn kera järkyttyneelle Mizukille olevansa kuollakseen rakastunut poikaan. Azuma on niitä tyypillisiä suosittuja oppilaita – hän on pitkä, komea, superälykäs ja aina asiallinen ja ystävällinen kaikille. Kuuluisuudesta ja valta-asemasta huolimatta umpirakastunut ja kyltymättömän libidon omaava nuorukainen ei estele itseään Mizukim lähellä niin yhtään kun hän sille tuulelle sattuu – ja niin käy usein, minkä Mizuki saa pian tuta nahoissaan.

Jos Azuma on Harry, onko Mizuki sitten Ron?

En ole mikään BL-mangan suurkuluttaja, mutta niistä kaikista lukemistani olen harvoin törmännyt mangaan, jossa uket asetetaan yhtä selkeästi ja armottomasti objektin asemaan kuin Arashissa. Sarjan alusta lähtien eroottiset kohtaukset ovat täynnä laadultaan häiritseviä lähikuvia, sylkeä ja muita ruumiineritteitä, ja kainostelunpuute johtaa nopeasti siihen, että henkilöiden raajat – joskus jopa ruudussa näkyvät esineet – muuttuvat läpinäkyviksi, jotta kaikki mahdollinen vain näkyisi eikä mitään vain jäisi mielikuvituksen varaan. Esineellistäminen viedään niinkin pitkälle, että monissa kuvissa uke näytetään alistettuna, kiljuvana ja tilanteeseen pakotettuna himojen kohteena, kun samaan aikaan semestä näytetään vain se ainut aktiin tarvittava ruumiinosa. Kohtauksista puuttuu tyystin romantiikka ja hahmojen välinen läheisyys – meno muistuttaa hentaisarjoja, enkä itse pidä sitä ollenkaan hyvänä tyyliratkaisuna. Monilla Arashin hahmoilla on toisiaan kohtaan hyvinkin romanttisia tunteita (ainakin yksipuolisia sellaisia), mutta vällyjen väliin päädyttäessä kaikki rakkaus muuttuu pelkäksi lihan himoksi, joka graafisuudestaan huolimatta jättää lukijan kylmäksi.

Mizuki, miksi hymyilet kun sinulla ei ole siihen mitään syytä.

Lisäksi Shimazakin yritys rakentaa romantiikkaa joidenkin sarjan hahmojen välille on niin puhkikulutettu, kliseinen ja huono, ettei se yksinkertaisesti toimi. Kenen tahansa perus-BL-fanin tekee mieli hypätä kalliolta, kun jouduttuaan jo useita kertoja Azuman himojen kohteeksi Mizuki miettii loputtomiin, mitkä ovat hänen omat tunteensa nuorukaista kohtaan, miksi ihmeessä hän valitsi juuri minut, kaipa tähän hommaan voi mennä mukaan kun ei muukaan auta, miksi tuntuu niin kuumalta olla hänen kanssaan, miksi ihmeessä rupesin tähän iih iih. Vaikka Mizuki kuinka väittäisi Azumalle että on oppinut välittämään hänestä, ei julistuksen tueksi anneta mitään kunnollisia todisteita. En vielä toisenkaan osan jälkeen pystynyt kuvittelemaan, että Mizukin ja Azuman seksin kyllästämästä suhteesta voisi oikeasti muotoutua jotain aidosti tasapuolista ja rakastavaa. Azuman suunnaton kiintymys Mizukiin on sentään melko liikuttavaa ja jopa aidon tuntuista, mutta harva asiaan vihkiytymätön arvaisi, miksi huippusuosittu nuorukainen on oikein iskenyt silmänsä energiseen ukepoitsuunsa:

Ainekset vuosisadan rakkaustarinaan.

Kömpelösti rakennetun romanssin ja armottoman esineellistämisen lisäksi minua riepoo kaiken sen seksin määrä, mitä sarjan aikana ehditään harrastaa. Shimazaki on ilmeisesti sitä mieltä, että seksin suhteen määrä korvaa laadun – harmi vain, ettei ratkaisusta seuraa muuta kuin lukijan nopea turtuminen kaikkiin niihin pikaisiin, ja kohtaukset ovat sisällöltään niin samankaltaisia, ettei yksikään onnistu säväyttämään. Jo ensimmäisen osan puoliväliin mennessä olin lopen kyllästynyt Mizukin ja Azuman jatkuvaan hässimiseen, eikä ollut mukava huomata, ettei sarja oikeasti aikonut tarjota lukijoilleen mitään syvällisempää. Shimazakin persoonallinen piirrostyyli ei ole rumimpia näkemiäni, ja kuvien varjostamiseen ja yksityiskohtiin on jopa jaksettu panostaa, mutta hahmojen ilmeet kärsivät yksipuolisuudesta ja joskus väärä ilme tuntuu livahtaneen väärään paikkaan – miksi ihmeessä puolessa sarjan seksikohtauksista eitä kiljuva uke hymyilee joissain ruuduissa?

Koyapin ääni kaikuu Azumasta kuin meren kohina simpukasta.

Mitä mokoma puolivillainen shotapläjäys sitten tarjosi ääniversiona? Ainakin päähenkilökaksikon casting on onnistuneimpia mitä olen ikinä nähnyt. Kishio on nappivalinta Mizukin ääneksi, koska hän hyvin taitava energisissä rooleissa. Kishiolla riittää ääntä ja huumoria pirtsakkaan rooliinsa, ja muutamissa kunnon raivoamista vaativissa kohtauksissa ääninäyttelijästä irtoaa mahtavat huudot – hän oli luultavasti pääsyitä siihen, että ylipäätään pystyin kuuntelemaan draaman alusta loppuun asti. Eikä kukaan voi mennä väittämään, etteikö umpiseksuaalisen Azuman henkiinherättämiselle tekisi äänellään kukaan niin paljon oikeutta kuin roolissa häärivä Koyasu Takehito. Silmälasipäiset, korkeastatuksiset ja seksin suhteen kyltymättömät teinit ovat jo pitkään olleet Koyapin erikoisalaa (en edes muista enää, montako kertaa olen kuullut hänen esittävän seitokaichou-hahmoa BL-draamoissa) ja BL-veteraani ottaa roolinsa omakseen tälläkin kertaa. Hän onnistuu vaivatta pyrkimään hahmonsa nahkoihin ja sisäistää tämän hangonkeksihymyä, ilahtunutta hihitystä ja tunteellisia rakkaudentunnustuksia myöten – ja kun Mizukille osoittaa hetken huomiota pojan huomionkipeä lapsuudentoveri ja raivostunut seitokaichou iskee nyrkkinsä kiviseinään, on tämän äänessä kunnolla munaa. Koyasu on Azuma niin vahvasti, että kuulen hänen äänensä pelkästään nähdessäni kuvan Azumasta.

Varapuheenjohtaja Miyamotolta minun tarvitsi kuulla tasan kaksi vuorosanaa ja tunnistin ääneksi Hiyama Nobuyukin, koomisten ja rääkyvien animeroolien mestarin. BL-puolella hän esittää usein koomisia hahmoja useammin niitä ilkeänpuoleisia, tyynen laskelmoivia heppuja, josta Miyamotokin on malliesimerkki. Mizukin yli-iloisen lapsuuden-ystävän Chibin roolista löytyi yllätyksekseni Nojima Hirofumi, myöskin BL-alalla pätevän Nojima Kenjin isoveli, joka on tehnyt BL-töitä veljeään vähemmän ja on siksi harvinaista herkkua kuulla edes koomisessa sivuroolissa.

Mizukin ja Azuman tarinan lisäksi draamalevyn loppuun on mahdutettu myös Mizukin koulutovereista, velipuolista Akirasta ja Izumista kertova oneshot, jossa he vievät jo muutenkin läheisen veljessuhteensa astetta pitemmälle kuin muut. Tarinan löytyminen levyversiosta oli mukava yllätys, koska Junjoun tavoin olen aina pitänyt tästä sivujuonesta enemmän kuin päätarinasta (miksi sivutarinat ovat usein paljon mielenkiintoisempia ja parempia kuin pääjuonet?). Veljesrakkaustarinan tabuaihe kutkuttelee mukavasti ja sen takia Akira ja Izumi erottuvat mittavasti sarjan muista pareista. Yhteisen lapsuutensa vuoksi Akiran ja Izumin suhde on astetta syvällisempi eikä lyhyestä oneshotista tarvitse tuhlata sivuakaan perinteisiin pariutumisriitteihin, lisäksi molemmat hahmot ovat esiintyneet sarjassa jo aikaisemmin joten varsinaiseen asiaan päästään nopeasti.

Hiljainen ja passiivis-aggressiivinen Akira on aina rakastanut Izumia, mutta ei ole koskaan pitänyt tätä varsinaisesti veljenään, kolme kuukautta vanhempi Izumi taas on lapsesta asti vetänyt kiltin isoveljen roolia ja lellinyt Akiraa. Pojat ovat murrosiän alusta alkaen harrastaneet käsileikkejä yhdessä, ja ajan myötä Akira on alkanut käymään Izumiin käsiksi yhä useammin ja ronskimmin. Izumi yrittää kaikin tavoin pitää Akiran näpit irti housuistaan, mutta elinikäisen lellimisen jälkeen hän on äärimmäisen huono asettamaan veljelleen rajoja – vaikka se ylittäisikin moraalin rajat. Ystävällinen Izumi on suosittu luokkatovereidensa keskuudessa – etenkin Takahashi ei juuri estele itseään Izumin lähellä, vaikka ilmiselvästi tietää veljesten epätavallisesta suhteesta – ja Izumista äärimmäisen mustasukkainen Akira saa lopullisesti tarpeekseen, kun kuulee Izumin aikovan viettää yön Takahashin luona. Kouriintuntuvan tunteidentunnustuksen myötä Izumi joutuu lopulta hyväksymään sen, etteivät he ole mikään normaali veljespari ja uskaltaa jopa ottaa vakavasti omat vahvat tunteensa ensimmäistä kertaa. Paluuta entiseen ei ole eikä ole pitkään aikaan ollut, mutta Akira on onnellisempi saadessaan Izumista rakastajan isoveljen sijaan, jona ei häntä koskaan pitänyt, ja Izumikin tuntee helpotusta kun he voivat viimein lakata leikkimästä veljeksiä eikä moraali ole enää poikien välisen seksuaalisen jännitteen tiellä. Perheensä vuoksi heidän on esitettävä veljeksiä vielä pitkään, mutta omassa huoneessaan he voivat olla vapaasti keitä haluavat.

Lempeän Izumin roolissa häärii Sasanuma Akira (höhöö Akira huutaa Akiran nimeä) joka Nojiman tavoin ei ole hirveästi BL-rooleja tehnyt ja on siksi harvinaista herkkua. Sasanuman kypsä ja hiljainen ääni on erilainen kuin minkä olin mangan perusteella Izumille kuvitellut, mutta siihen tottui melko nopeasti koska hän sisäistää Izumin roolihahmona hyvin. Akiran äänenä levyllä toimii Toriumi Kousuke, joka on kuuluisa koomisista rooleistaan. Hän on viime vuosina enenevässä määrin tehnyt myös Akiran kaltaisia angstirooleja, joihin hänen äänensä ainakin minun mielestäni sopii yhtä hyvin kuin komediaan. Ahkerasti BL-alalla työskennelleen Toriumin äänestä kuuluu harjaantuneisuus ja varmuus Sasanumaa selvemmin, etenkin kun veljekset tarinan lopussa viimein lihallistavat suhteensa, mutta Sasanuman ja Toriumin lempeää kinastelua on siitä huolimatta hauska kuunnella.

Ajatus hirtetystä Azumasta ei ole oikeastaan yhtään hassumpi.

Mitä draamaversion seksin suhteen tulee, sitä on… paljon. Itse asiassa tasan yhtä paljon kuin kaikissa mangan osissa, jotka levyadaptaatioon on otettu. Tällä ratkaisulla on hyvät ja huonot puolensa. Esineellistävän tyylinsä vuoksi uke on mangan seksikohtauksissa yksin, ja sama valitettavasti toistuu levyversiossa. Kishio jaksaa vinkua ja voihkia urhoollisesti koko draaman ajan, mutta hänkään ei pysty yksin äänellään pitämään seksikästä tunnelmaa yllä, kun useimmista kohtauksista puuttuu ääniefektit, musiikki sekä vastanäyttelijä. Tämä harmittaa, koska sekä Kishio että Koyasu ovat molemmat niin kovan luokan BL-ääninäyttelijöitä, että olisivat takuulla saaneet kohtauksista vaivatta paljon enemmän irti, jos Koyasun olisi annettu olla enemmän äänessä eikä koko tunnelmaa olisi jätetty Kishion vinkumisen varaan. Lukuisat seksikohtaukset jäävät lyhyytensä ja rimanalittavan tyylinsä vuoksi pelkiksi pintaraapaisuiksi, minkä suhteen suureksi pettymyksekseni draamalevy vain toistaa mangan virheitä.

BL-draamojen kanssa törmää harvoin tapauksiin, jossa levyversiot eroaisivat alkuperäisteoksesta mitenkään mittavasti (muutamia luovia ratkaisuja joudutaan toki aina tekemään, kun kuvaviestit muutetaan äänimuotoon) mutta Arashi on ehdottomasti yksi nimike, jossa olisi paljon mahdollisuuksia taiteellisten vapauksien ottamiseen. Sen sijaan, että seurataan orjallisesti mangan sisältöä ja otetaan kaikki siinä esiintyneet pikaiset mukaan, olisi kohtausten määrää voinut tuntuvasti vähentää ja korvata tämä lisäämällä jäljellejäävien pituutta ja intensiivisyyttä. Kaikkea haluamaansa ei kuitenkaan voi saada eikä parhaisiin ratkaisuihin aina päädytä, mistä tämä draamalevy on harmittavan kova BL-aiheinen muistutus.

Ei hitto tätä on lisääkin.

Mitä Koi wa itsumo arashi no you ni -draamalevystä loppujen lopuksi jäi käteen? Kaiken kaikkiaan kuuntelukokemus on kuin kuulisi kaikki mangan repliikit ammattilaisääninäyttelijöiden lausumina – ei enempää eikä vähempää. Toteutukseltaan adaptaatioista uskollisin levy ei siis tarjonnut juuri enempää kuin mangaversio, mikä ei ole mikään kaikista paras uutinen kun tietää, millainen manga oikein on kyseessä. Vaikka rakastin Junjou-draamoja mangaa rutosti enemmän, en kyennyt rakastamaan Arashin levyversiota juuri enempää kuin mangaversiota. Se ei ole huonoin kuulemani BL-levy, mutta ei myöskään erityisen muistettava. Ainakin se tarjoaa hitosti nannaa niille, jotka eivät saa Kishion BL-äänestä tarpeekseen, ja Kishion fanina en minäkään kadu sitä että tuli lopultakin kuunneltua tämä draamalevy pois alta.

Sain tätä artikkelia työstäessäni tietää, että mangasarjasta on ilmestynyt lisäksi yhden pokkarin mittainen ekstra, josta niin ikään on työstetty myös draamalevy, jossa ovat mukana kaikki samat ääninäyttelijät. Varsinainen manga ja siitä tehty puolivillainen adaptaatio kuitenkin aiheutti hiusten halkomista sen verran, että taidan suosiolla odottaa toiset 5 vuotta, ennen kuin sen toisen draaman otan kuunneltavakseni. Sitä odotellessa.

Explore posts in the same categories: BL, Seiyuu

Avainsanat: , , , , , , , , , ,

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.

One Comment : “BL: Koi wa itsumo arashi no you ni”


  1. […] myös ystävämme Koyapin eli Koyasu Takehiton, ääninäyttelijän jonka ammattitaidot ovat vailla vertaa, mutta joka […]


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: