La ferme, Averell!!

Joulukuussa 2007 sai Ranskassa ensi-iltansa animaatioelokuva Lucky Luke: Tous à l’ouest! (suom. Lähde länteen!) Kyseessä ei todellakaan ole ensimmäinen tai viimeinen Lucky Luke -animaatio, sillä sarjoja ja piirrosleffoja hahmosta on tehty Ranskassa tasaisesti joka vuosikymmenellä sitten 70-luvun. Tous à l’ouest! merkkasi Lucky Luken 60-vuotisjuhlavuotta, vaikka laskutavasta vähän kiistelläänkin (Lucky Luke -hahmo esiintyi ensimmäisen kerran lyhyttarinassa Arizona 1880 vuonna 1947 tai vuotta aiemmin lähteestä riippuen, mutta ensimmäiseksi oikeaksi Lucky Lukeksi väitetään kuitenkin joko vuoden 1949 Le mine d’or de Dick Digger -alppaa tai vasta ensimmäisen lyhyttarinan toisintoa Arizonaa vuodelta 1951). Tavallaan myös Luken vakiovastustajat Daltonin veljekset juhlivat samana vuonna oman taipaleensa viisikymppisiä, vaikka lähteet eivät taaskaan tahdo olla yksimielisiä siitä, ilmestyikö heidän debyyttialbuminsa Les Cousins Dalton vuonna 1957 vai 1958. Hällä väliä!

Tous à l’ouest! perustuu vuonna 1964 ilmestyneeseen albumiin La Caravane (suom. Vankkurikaravaani), jota en harmikseni ole itse koskaan lukenut. Elokuvan ohjasi Olivier Jean-Marie, joka laati myös käsikirjoituksen yhdessä Jean-François Henryn kanssa. Belgialaisen Morrisin ja ranskalaisen Goscinnyn luoman villin lännen sarjakuvan hahmot lienevät enemmän kuin tuttuja kaikille, mutta esitelläänpä heidät nyt kuitenkin. Lucky Luke on vaelteleva cowboy, joka tunnetaan ylittämättömistä aseenkäyttötaidoistaan ja ”ampuu varjoaankin nopeammin”. Hän kiertelee uudisasukkaiden harvakseltaan asuttamaa Keski- ja Länsi-Amerikkaa pysäyttelemässä roistoja ja muutenkin ihmisiä auttelemassa deadpan snarker -luontoisen ratsunsa Jolly Jumperin kera. Daltonin neljä veljestä Joe, William, Jack ja Averell ovat pahamaineisia desperadoja, joiden suunnitelmat Luke tuon tuostakin vesittää toimittaakseen nelikon kaltereiden taa. Aina välillä kuvioissa pyörii kenkää tyhmempi poliisikoira Rantanplan.

Tous à l’ouest! avautuu vähän oudosta paikasta, vuoden 1880 New Yorkista. Stadimiljöö tuntuu ihan väärältä harvaanasutun preerian pikkukaupunkeihin yleensä sijoittuville Lucky Luke -tarinoille, mutta ei hätää, ei siellä kauaa viivytä. Daltonin veljekset ovat joutuneet oikeuden eteen ja Lucky Luke on tulossa todistamaan heitä vastaan. Daltonit pääsevät kuitenkin pakenemaan ja käyvät puhdistamassa New Yorkin pankit. Saatuaan poliisit kannoileen he jemmaavat rahat yksinäisiin vankkureihin, pistävät virkavaltaa eksyttäessään melko lahjakkaasti päreiksi koko kaupungin ja kokevat järkytyksen palatessaan saaliinsa kätköpaikalle; heitä vastassa on paitsi Lucky Luke myös kokonainen karavaanillinen vankkureita, eivätkä roistot tiedä, missä niistä ryöstetyt rahat ovat.

Entten tentten teelika mentten...

Kyseinen karavaani koostuu eurooppalaisista siirtolaisista, jotka ovat ostaneet maata Kaliforniasta. He pyytävät Lucky Lukea oppaakseen pitkälle matkalle mantereen poikki, ja asialla on kiire: halpamainen kauppias herra Crook nimittäin mitätöi kaupat ja pitää rahat, elleivät ostajat ole ottamassa maitaan haltuunsa 80 päivän kuluessa. Luke suostuu pestiin ja Daltonit änkeävät mukaan voidakseen öisin etsiä ryöstösaalistaan. Herra Crook ei ole mielissään, sillä lännen kovimman pyssymiehen saattamina hölmöt ostajat saattavat sittenkin täyttää mahdottomat kauppaehdot. Karavaanin pääsy perille ajoissa olisi siis estettävä…

Herra Crookia luotettavamman oloista kauppiasta saa hakea

Ensivilkaisulla silmille hyppää elokuvan animaatio, joka on erittäin modernia. Se on vähän sääli, sillä näin ikoniseen sarjakuvaan perustuvan piirrosleffan tyylin olisi toivonut olevan vähän… no, sarjakuvamaisempaa! Animaatiossa on käytetty hyvin paljon tietokoneapua, joka toisinaan näkyy turhan selvästi, kun esimerkiksi ajoneuvojen ja hevosten liikkeet ovat liian sulavia ja liikkuvat esineet näyttävät taustasta irrallisilta. Animaation ilmeeseen tottuu kuitenkin melko nopeasti eikä se toisella katsomiskerralla pistänyt silmään oikeastaan lainkaan. Muutoin hahmosuunnittelu, liikkeen animointi sekä värien ja muiden tehokeinojen käyttö on hyvin uskollista sarjakuville.

Toinen nykyaikaisuudesta kärsivä seikka on musiikki, joka on kyllä letkeää kantria kuten kuuluu mutta silti välillä vähän liian nykyaikaista 1800-luvun tunnelmiin. Kokonaisuutena musiikkianti on kuitenkin miellyttävää eikä ainakaan pääse häiritsemään.

Luke ja Jolly suurkaupungin vilinässä

Ranskalaiset ääninäyttelijät tekevät elokuvassa loistavaa jälkeä. Lucky Luken roolissa on kuuluisa elokuvanäyttelijä Lambert Wilson, jonka saatatte muistaa Matrix-leffan jatko-osien pahiksena Mérovingieninä. Wilsonin ääni on komea ja karismaattinen ja sopii hyvin Luken stoalaiselle luonteelle. Luke on omasta mielestäni sarjakuvissa melko supersankarimaisen väritön hahmo, joka kyllä touhuilee kaikenlaista mutta jonka persoonaa on vaikeaa kuvailla tai määritellä. Sellaisen luulisi olevan hankala tartuttava näyttelijälle, mutta Wilson onnistuu roolissa erittäin hyvin ja hänen suorituksensa tekee Lucky Lukesta fyysisemmän ja helpommin lähestyttävän henkilön, ja vielä hyvin miellyttävän sellaisen.

Joen hermoja koetellaan

Lempihahmoni niin sarjakuvissa kuin elokuvassakin on Daltonien ärhäkkä esikoinen Joe. Joen mahtavassa roolissa on Clovis Cornillac, palkittu elokuva-, TV- ja teatterinäyttelijä, jonka töistä itselleni tuttuja ovat kuitenkin vain Asterix olympialaisissa -leffan Asterixin rooli ja sivuosa Un long dimanche de fiançailles elokuvassa (suom. Pitkät kihlajaiset). Cornillacin ääni on melko ”tavallinen”, joka yllättäen sopii rooliin paljon paremmin kuin jokin stereotyyppinen rohiseva roistoääni. Kuten Lucky Lukesta, Joestakin syntyy näin inhimillisempi hahmo. Tavallisuuden vastapainona on erittäin taidokas muuntautumiskyky ja melodramatiikka, joka ei kuitenkaan ikinä lipsu yliyrittämiseen. Jos ääninäyttely voi olla sarjakuvamaista, Cornillacin suoritus on juuri sitä, ja parhaalla mahdollisella tavalla.

Pölhön Averellin ja pölhömmän Rantanplanin roolit olivat näyttelijöilleen tuttuja

Vuonna 2001 esitetyn TV-sarjan rooliinsa Averell Daltonina palaa näyttelijä Bernard Alane, jonka muihin dubbirooleihin kuuluu muun muassa Disneyn Notre-Damen kellonsoittajan Clopin ja Aarreplaneetan Delbert Doppler.  Hänen suorituksensa on hauska ja eloisa, vaikka välillä hän tekee Averellista vähän liiankin alleviivatun typeryksen. Peltipurkin ÄO:n omaavan Rantanplanin äänenä hyörii kuuluisa näyttelijä-laulaja François Morel, joka niin ikään ottaa takaisin roolinsa Rantanplanin omasta vuoden 2006 TV-sarjasta. Ilmapäiselle piskille sopii Morelin ilmava tulkinta vallan mainiosti, ja mies lienee mainonnan kannalta leffan isoimpia tähtiä, sillä Wilsonin ja Cornillacin lisäksi vain hänet mainitaan alkuteksteissä.

Pelottomien eurooppalaisten peloton joukko

Muissa rooleissa kuullaan ansioituneita ranskalaisia ääninäyttelijöitä, joiden roolilistoilta löytyy lukuisia tuttuja piirrosleffa-, peli- ja animeroolejakin. Erityisesti pidin Eric Metayerin (mm. Aladdinin Iago ja Lilon & Stitchin Pleakley) kaksoisroolisuorituksesta venäläisenä optimisti Pjotrina ja kiinalaiskokki Tangina, sekä Adrien Antoinen (Advent Childrenin Rufus Shinra, Kingdom Heartsin Xemnas) jäyhästä Jolly Jumper -tulkinnasta.

Koko elokuvan äänityö on erittäin miellyttävästi tasapainossa. Vaikka Joe Daltonin sekunnissa nollasta sataan ja takaisin syöksähtelevässä mielialassa riittää näyttelijälle reviteltävää ja Cornillac suoriutuu roolista ensiluokkaisesti, ei hän kuitenkaan varasta koko show’ta Wilsonilta, Alanelta ja muilta, vaan jokainen hahmo ja näyttelijä saa valokeilansa. Kukaan ei jyrää toisia, vaikka monet roolit olisi helppo vetää yli, vaan jälki on siistiä ja sopivan värikästä. Kokonaisuutena roolitus on onnistunut erinomaisesti.

Daltonit vauhdissa

Ranskalaisuus hyökyy joka hetki leffan asenteesta kuin kerma pursottimesta. Ranskalaisten tunnettu intohimo poliisien mollaamiseen elää ja voi hyvin kun vain ensimmäisen neljännestunnin aikana pistetään halvalla kaikkia virkamieselimiä korkeimman oikeuden ja liikennepoliisien väliltä. Tavallisessa jenkkiläisessä koko perheen elokuvassa myös tuskin vitsailtaisiin siitä, miten kaikki karavaanin miehet kerääntyvät öisin tanssityttöjen vankkureiden ympärille kuolaamaan neitoja yöpaidoissa posket kuumottaen.

Jolly Jumperia kuumottaa kampaajan vaunuja vetävä nätti tamma

Tarina on ehyt ja todella hauska. Toistuvat vitsit, kuten esimerkiksi herra Tangin ruokalista ja eurooppalaisten kyvyttömyys muodostaa ympyrä, toimivat hyvin eikä niitä kuluteta täysin puhki. Daltonien ja herra Crookin vuorovaikutus muiden hahmojen ja tapahtumien kanssa on herkullista, erityisesti Joen väkijoukkoja manipuloivat palopuheet. Lucky Luken ampumistaitoja olisi ehkä voinut esitellä enemmänkin, mutta ainakin ne pari nähtävää hetkeä ovat ratkiriemukkaita. Vain loppupuoliskon intiaaniosuus ei ihan sovi tunnelmiin. Piirityksen muuttuminen vankkuribaletiksi on ihan hauskaa, mutta rauhanpiipun vaihtaminen nikotiinilaastariin -läppä tuntuu pakotetulta (vaikkei sarjakuvissa ole varsinaista sisäistä kronologiaa, Lucky Luke lopetti tupakoinnin kyllä vasta vuoden 1983 Fingers-albumissa ja lienee sanomattakin selvää, ettei vaihtoehtoisia nikotiinivalmisteita ollut vielä 1800-luvulla) ja poppamiehen live action -kuvalla ennustaminen nyt on vaan turha. Muutoin Tous à l’ouest! on kaiken kaikkiaan todella onnistunut, hyvä ja hauska elokuva, jota sopii suositella kaikille!

He's a poor lonesome cowboy, and a long way from home...

Explore posts in the same categories: Elokuvat, Ranska

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , ,

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.

4 kommenttia : “La ferme, Averell!!”

  1. jänis Says:

    KARSEA KUVA DDDX


  2. […] mutta vähän odottamattomampaa oli ranskalaisesta Lucky Luke  -piirrosleffasta kertovan La ferme, Averell! -tekstin tasaisesti lisääntynyt lukijasaalis. Viime syksynä ennen Suomen ensi-iltaa julkaistu […]


  3. […] todettiin Lähde länteen! -artikkelissakin, Cornillacin tapa näytellä Joeta on sarjakuvamaista, mutta ei pinnallisesti; hän ei vain […]


  4. […] haastattelu Lööpissä: “Boom bang, baby!” 1031 lukijalla. Roger Rabbit- (855) ja Lucky Luke (799) -juttujen kaltaisten vanhojen suosikkien rinnalle ovat kirineet muun muassa jo viime vuonna […]


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: