Vertailu: Toy Story 3

Pixarin uusin hittielokuva Toy Story 3 on lopultakin rantautunut Suomeen asti, ja kuten luvattua, aion seuraavaksi kirjoittaa teille tuntemuksia siitä, mitä elokuvien suomenkielisten versioiden ystävä on mieltä kolmannen elokuvan jälkiäänitetystä versiosta. Juoniselostusta kaivatessa suosittelen tutustumaan Myyn aikaisemmin kirjoittamaan juttuun elokuvan englanninkielisestä versiosta, koska alkuperäisversio on myös huippuluokkaa ja koska tällä artikkelilla oli jo muutenkin aivan tarpeeksi pituutta.

Kun ensimmäinen Toy Story saapui vuonna 1995, sen suomiversiota tähdittivät monet 90-luvulla ahkerasti dubbaustöissä esiintyneet näyttelijät, jotka jatkoivat myös vuonna 1999 ilmestyneessä jatko-osassa. Elokuvien suomidubeista on aikojen myötä muodostunut meille todella rakkaita, ja meidän sekä muidenkin suomalaisfanien ihastukseksi kaikki vanhat tutut äänet ovat palanneet rooleihinsa myös kolmanteen, 11 vuoden tauon jälkeen ilmestyneeseen Toy Story 3 –elokuvaan.

Suomidubbauksen veteraani Antti Pääkkönen on jälleen Woody-cowboynuken äänenä kolmoselokuvassa, ja hänen roolisuoritustaan kuunnellessa tulee nostalginen, melkein liikuttunut olo. Vaikka Pääkkönen on toiminut hyvin aktiivisesti äänihommissa jo kahden vuosikymmenen ajan, lienee Woody vielä nykyäänkin hänen ikimuistoisimpia hahmojaan. Kolmannessa Toy Storyssa hän on aivan yhtä Woody kuin ennenkin. Vaikka edellisestä Toy Storysta on aikaa yli 10 vuotta, ei Pääkkösen ammattitaito ole vuosien mittaan hiipunut yhtään – Woodyn huutaessa elokuvan alussa toista kertaa ”Hän vei teitä ullakolle!” Pääkkönen sanoo lauseen viimeisen sanan niin vaikuttavasti, että repliikki jäi heti mieleen.

Santeri Kinnunen hurmaa jälleen Buzz Lightyearina elokuvassa, ja erikielisiä versioita vertaillessa huomaa hänen ja Tim Allenin tulkintatapojen muistuttavan toisiaan yllättävän paljon. Sekä Allen että Kinnunen puhuvat Buzzina hyvin matalalla, jopa möreällä äänellä, joka kuitenkin samaan aikaan on hyvin energinen, tavallaan poliisimainen. Javier Fernandez Peñan espanja-Buzz on hiton hauska, mutta hänen kohtauksistaan käy ilmi yksi eroavaisuus: alkuperäisversiossa Buzzin espanjankieliset repliikit on tekstitetty, suomalaisessa taas ei. Molemmat versiot nähneenä voin kuitenkin sanoa, että espanjalais-Buzz puhuu elokuvassa juuri sitä miltä korvakuulolta veikkaisi: hän lausuu joko tismalleen samoja repliikkejä kuin ilmestyessään Toy Storyssa ensimmäistä kertaa, tai höpisee Jessielle umpiromanttista mössöä tämän ylimaallisesta kauneudesta tai rauhan palauttamisesta galaksiin.

Jessien suomiäänen Nina Tapion ero alkuperäiseen Joan Cusackiin on eri versioiden suurimpia. Tapion ääni on paljon kimakampi ja muutenkin hyvin erilainen kuin Cusackin, mutta ihanan pirteä ja iloinen ja saa onneksi ääneensä tarpeeksi jytyä Jessien vakavampiin repliikkeihin, ettei uskottavuus häiriinny. Vaikka hänen ja Cusackin äänet eivät varsinaisesti kuulostaisi samalta, Tapion tulkinta energisenä lehmityttönä on siitä huolimatta mukavaa kuunneltavaa.

Slinky-koira on pääjoukosta ainut, jonka ääni on vaihtunut alkuperäisääni Jim Varneyn kuoltua. Uusi ääni Blake Clark on jakanut mielipiteitä, mutta olen iloinen, ettei Slinkyä päätetty jättää kokonaan pois elokuvasta. Suomiversiossa tätä ongelmaa ei kuitenkaan ole, vaan Jarmo Koski jatkaa yhä roolissa. Hän on aina puhunut Slinkynä hyvin paksusti, ja kuulostaa hyvin erilaiselta kuin monissa muissa tekemissään äänirooleissa. Sama juttu on Petteri Summasen tavassa tehdä Röhin ääni, en pienenä ollut ollenkaan tunnistaa häntä roolista. Aina yhtä panikoiva Rex on heikkohermoisuudessaan varmasti vaativa hahmo esittää, mutta Mikko Kivinen on aina selvinnyt roolista kunnialla ja jatkaa samaa rataa kolmosessakin. Ja Pekka Autiovuori on yhä paras Herra Perunapää, kuten Myy jo totesikin. Hän on yhtä ihana ja taitava kaikissa rooleissaan, joista Perunapää on aina ollut parhaimpia esimerkkejä. Rouva Perunapäällä on uudessa elokuvassa paljon isompi rooli, ja Maija-Liisa Peuhun hysteeristä näyttelyä on aina yhtä hauska kuunnella (hän saa usein esitettäväkseen ne hössöttävät tädit), vaikkei hän vedäkään aivan yhtä yli kuin Estelle Harris roolissa tekee.

Markku Huhtamon roolisuoritus Tuhti Karhunhalina on ehdottomasti yksi vaikuttavimpia koko elokuvassa. Vaikka pidin Ned Beattyn alkuperäisestä tulkinnasta, ei Huhtamon suomiversio jää toiseksi. Hän on kerrassaan loistava hellyttävänä vaaleanpunaisena nallekarhuna, mutta saa pisteitä myös loppupuolen synkemmistä kohtauksista. Huhtamon ääni sopi hahmolle täydellisesti ja hän osasi ottaa roolista irti kaiken tarvittavan. Ja jos mietitte, oletteko kuulleet Huhtamoa aikaisemmin: sanooko Piisamirotta mitään?

Olimme varsin pettyneitä saadessamme tietää, ettei Mervi Hiltusta kuulla Barbien äänenä kolmannessa elokuvassa, mutta Krisse Salminen tekee kuuluisana nukkena kelpo roolisuorituksen. Häneltä irtoaa kunnon parkumisäänet Barbien surullisina hetkinä, mutta on vakuuttava myös vakavammissa kohtauksissa. Myös Eppu Salminen tekee oivaa työtä Ken-nukkena, hän osaa olla juuri niin pöpi kuin roolihahmon esittämiseen vaaditaan.

Max Wiberg siirtyi Andyn suomiääneksi 2-elokuvaan Olli Parviaisen jälkeen. Iloksemme hän jatkaa myös kolmannessa osassa ja kuulostaa juuri sopivalta rooliinsa – aikuistumisen kynnyksellä olevalta teinipojalta siis. Olin muutoinkin todella tyytyväinen Wibergin roolisuoritukseen, ja hän oli erityisen vaikuttava elokuvan viimeisessä kohtauksessa, joka summaa onnistuneesti Andyn ja hänen lelujensa onnellisen yhteiselämän. Lelujen kiintymys omistajaansa onkin alusta alkaen ollut Toy Story –elokuvien kantava pääteema, ja kolmas osa muistuttaa kenties vielä konkreettisemmin, kuinka suunnattoman rakas Andy hänen uskollisille leluilleen oikein on. Tämän summaa jo elokuvan alussa sydäntäriipaiseva muutaman sekunnin mittainen kohtaus, jossa Woody kuulee Andyn äänen puhelimesta ja painautuu kaivaten puhelinta vasten.

Lopputekstit ovat harmillisen puutteelliset, eivätkä listaa läheskään kaikkien nimihenkilöiden ääniä erikseen. Onnistuin jälkikäteen löytämään yksityiskohtaisemman roolilistan, mutta elokuvan aikana pystyin sentään tunnistamaan korvakuulolta muutamia ahkeria dubbaajia. Seppo Pääkkönen on suloisimmillaan valkeana Leinikki-pehmoyksisarvisena – itse asiassa en muista koskaan kuulleeni häntä yhtä söötin hahmon äänenä. Pekka Lehtosaari palaa jälleen rooliinsa Kersanttina elokuvan alussa, ja harjaantunut korva tunnistaa hänet myös loppupuolella vilahtavaksi rekkakuskiksi. Virnu-pellen suomiääntä ei myöskään mainita erikseen, mutta hetken kuulostelu paljastaa pellen ääneksi Ossi Ahlapuron, jota myös on pitkään kuultu animaatioiden suomiversioissa. Minulta kesti hiukka kauemmin tunnistaa Ahlapuron ääni kuin yleensä, mikä ei sinänsä ole mikään ihme, hän kun lausuu myrtsin pellen vuorosanat niin lakonisesti, ettei häntä ole tunnistaa roolista ollenkaan. Useamman katsomiskerran jälkeen tunnistin Sätkyn badassääneksi Pasi Ruohosen, joka lienee kaikille tuttu Pokémonin kertojaäänenä. Chatterphonen suomiäänenä tekee hienon roolisuorituksen näyttelijä Simo Frangén, jonka rooli mainitaan ihan erikseen lopputeksteissä. Minulta kesti kuitenkin jonkin aikaa tajuta, että Frangén tosiaan on puhelinlelun ääni elokuvassa – ei pelkästään siksi, että hänen ääntään on filtteröity mekaanisen kuuloiseksi roolia varten, mutta hän puhuu hahmona niin vakavalla ja neutraalilla äänellä! En olisi välttämättä tunnistanut Frangénia ollenkaan roolista, ellen olisi etukäteen tiennyt hänen esiintyvän elokuvassa.

Elokuvassa kuullaan myös sivurooleissa monia taitavia naisääninäyttelijöitä. Rinna Paatso Andyn äitinä on vuosien mittaan tullut hyvin tutuksi, ja oli ihana kuulla häntä myös kolmannessa osassa. Ella Pyhältö on Maija-nukkena reipas ja asiallinen, Titta Jokinen veti hienosti kaikki Turski-mustekalan harvat repliikit ja Siiri Piha on Bonnie-tyttönä todella suloinen.

Toy Story kolmosta ei voi kehua tarpeeksi tai liikaa. Se on rikkonut ennätyksiä ympäri maailmaa, Suomessakin, ja sitä on ehdoitta rakastettu ja ylistetty kaikkialla. Hienosti toteutetun jälkiäänityksen ansiosta elokuvan näkeminen suomeksi on hurjan nostalginen kokemus kaikille, joille elokuvatrilogian suomiversiot ovat tuttuja – tunteet kohoavat pintaan jo alussa, kun elokuvien tunnuskappaleen suomiversio ”On sulla ystävä” lähtee soimaan – Pepe Ahlqvistin laulamana tietenkin. Myös kaikki samat ääninäyttelijät jälleen tutuissa rooleissa tekivät katselukokemuksesta ikimuistoisen ihmiselle, joka yhä muistaa katsoneensa ensimmäisen Toy Storyn aikanaan pikkulapsena elokuvateatterissa.

Explore posts in the same categories: dubbaus, Elokuvat, Suomi, Vertailu

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.

5 kommenttia : “Vertailu: Toy Story 3”

  1. Arana Says:

    Noniin, sainpas katsottua suomidubinkin vihdoin.

    Woody ja Buzz ovat minulle Pääkkösen ja Kinnusen ehdottomasti omimmat roolit, vaikka molemmat ovat tehneet miljoona hahmoa. Varsinkin Pääkkösellä on tapana ylinäytellä vähän liiankin kanssa makuuni, mutta Woodyn äänenä hän saa maneerinsa sopimaan dramaattisen sheriffin rooliin kertakaikkiaan täydellisesti. Överimmin puhkuttujen kohtausten vastapainoksi hän saa aikaan tarvittaessa niin hienovaraista jälkeä, että hahmo kaikkineen jää mieleen todella elävästi. On aika harvinaista, että sekä elämöitsevät ja rautalangasta väännetyt kohtaukset että tyynemmin esitetyt hetket sointuvat yhteen yhtä hyvin. Woodystä ei koskaan ole jäänyt suuhun sitä teennäistä sivumakua, joka Pääkkösen rooleja muuten yleensä vaivaa.

    Spaniardi-Buzzin tekstityksen vaikutuksista pisti silmään sen verran, että tekstitetyssä alkuperäisversiossa yleisö repesi mustasukkaisen ”El vaquero!” (”Karjapaimen!”) -repliikin kohdalla Jessien halattua Woodya. Tekstittämättömässä suomiversiossa taas yleisöltä ei lähtenyt mitään reaktiota, kun sanaa ei ymmärretty. Ei tietenkään mitenkään luotettava otanta, kun suominäytöksessä oli vähemmän väkeä ja muutenkin eri porukkaa, mutta ihan mielenkiintoinen huomio kuitenkin. Muuten Buzzin latinovire aiheutti suurin piirtein yhtä kovat naurut tekstien kanssa ja ilman.

    Onko muuten tietoa, mitä El Buzzon kanssa tehtiin espanjadubissa? Jäi vähän häiritsemään, kun sen kolkan jälkiäänitystiimille espanjalaismoodi oli varmasti kova pala purtavaksi.

    Hetkinen… SIMO FRANGÉN OLI CHATTERPHONE?

    :O

    • Cilla Says:

      Ihanaa että jaoit mielipiteitäsi elokuvasta! Woody ja Buzz ovat varmasti jääneet hyvin monen suomalaisen mieleen Pääkkösen ja Kinnusen tunnetuimpina rooleina, varmaan koska molemmat alkoivat toden teolla työskennellä dubbauksissa niihin aikoihin. Pääkköseltä onnistuu niin hullut kuin vakavatkin roolit, ja Woody tarjoaa onneksi mahdollisuuksia molempiin.

      Huomasin itse asiassa itse saman kun olen nähnyt elokuvan molemmilla kielillä. Johtuneeko tosiaan pienemmästä ihmismäärästä vai eikö vitsi vain mennyt perille, mielestäni kohtauksessa näytetään Buzzin ajatukset sen verran selvästi että yleisön pitäisi päätellä ilman tekstejäkin, että häneen iskee pieni mustasukkaisuuden piikki. Jenkeillä ja briteillä nyt tuntuu muutenkin olevan meitä kovempi tarve ymmärtää *aina kaikki mitä elokuvissa sanotaan*, meillähän ollaan totuttu siihen että osa menee ohi kielimuurin takia.

      Heh, Aku Ankassa oli vähän aikaa sitten elokuvan ohjaajan ja tuottajan haastattelu, jossa he paljastivat kuinka espanjalaiset toimivat espanja-Buzzin suhteen: hänet nimittäin dubattiin puhumaan espanjaa paksulla Andalusian murteella, joka kuulemma kirvoitti espanjalaisyleisöstä ihan yhtä kovat naurut kuin perusspanski-Buzz muiden maiden katsojista 🙂

      Niin vain oli, tunnistin Frangénin itsekin vasta kun puhelin alkoi puhua apinasta. Viimeistään ”Raivaa apina tieltäsi!”-repliikin kohdalla pitäisi kuulua melko selvästi. (se apina oli muuten aivan kamala, sain siitä melkein painajaisia..)

      ~C


  2. […] taas vilahtaa Markku Huhtamo, jonka roolisuorituksen Toy Story 3 –elokuvan Tuhtina kehuin syksyllä maasta taivaisiin. Muutamien Olipa kerran -sarjojen […]


  3. […] Millaista oli ottaa ohjat Lehtosaaren jäljiltä, kun ohjasit Toy Story 3:en? Millä mielin vanhat äänet olivat tekemässä uutta […]


  4. […] vuotta myöhemmin kirjoitettu Roger Rabbit rymisteli äkkiä sen rinnalle ja ohitse. Loppukesän Vertailu: Toy Story 3 on ansaitusti kolmannella sijalla Cillan luetuimpien tekstien joukossa: tähän mennessä se on […]


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: