Jalankulkijat juoskoot, astukoot lätäköihin

Blogimme on päässyt ihan painetuille sivuille, sillä Afureko on JapanPop-lehden numeron 05-06/10 linkkivinkki! Tällä kertaa ei kuitenkaan ole luvassa asiaa japanilaisista ääninäyttelijöistä, vaan teemme aluevaltausta Venäjän puolelle. Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, oltiin vielä Neuvostoliitossa, kun Krokotiili Gena -nukkeanimaatiot tehtiin.

Animaatiot perustuvat Eduard Nikolajevitš Uspenskin kirjaan Krokotiili Gena ja hänen ystävänsä. Kirjalle on ilmestynyt myös jatkoa, mutta ainoastaan ensimmäinen on suomennettu. Neljän lyhytfilmin sarja tunnetaan kumma kyllä Tšeburaška (Muksis) -sarjana Genan pörröisen ystävän Muksiksen mukaan, vaikka Gena mielestäni selkeä päähenkilö onkin. Syy lienee siinä, että Muksis on Gena-tarinoiden tunnetuin – ja varmaan sööteinkin – hahmo. Elokuvasarja on legendaarisen animaatiostudio Sojuzmultfilmin käsialaa, ja sen on ohjannut Roman Abelevitš Katšanov.

Krokotiili Gena (Крокодил Гена), 1969

Ensimmäinen Gena-filmi perustuu suoraan Uspenskin kirjaan. Gena työskentelee eläintarhassa krokotiilina, mutta on vapaa-ajallaan yksinäinen. Hän tekee ystävänhakuilmoituksen, johon vastaavat Galja-tyttö sekä kaukomailta saapunut orpo otus Muksis. Ystävykset päättävät auttaa muitakin löytämään seuraa rakentamalla Ystävien talon. Hanketta sabotoimassa nurkissa pyörii pahanilkinen akka Isokomero (Šapokljak) Lariska-rottineen.

Ensimmäinen asia, joka filmin pyörähtäessä käyntiin pistää silmään, on animaatio. Nukkeanimaatio on nykyisenä tietokoneaikakautena harvinaista herkkua, eikä katsoja voi lakata hämmästelemästä hahmojen elävyyttä. Ilmeikäs Gena on minusta kirkkaasti pehmolelua muistuttavaa Muksistakin suloisempi. Krokon kuplienpuhaltelua tai yhden hengen shakinpeluuta on hauska seurata.  Toinen suosikkini on vekkuli Isokomero, jonka joka eleeseen on saatu uskomattomasti tunnetta. On ihanaa katsoa, kuinka akka painaltaa hame korvissa täyttä vauhtia tai sipsuttelee kainona aivan eri tunnelmissa. Tuloksena on loistava sekoitus hienoa tätiä ja ronskia pilailijaa. Muksis taas on aika vähäeleinen, mikä tuo hyvin esiin pikkuotuksen arkuutta. Piippanenäinen Lariska ei kovinkaan usein filmeissä esiinny, mutta on kovin hauskan näköinen pitkulaisine ruumiineen.

20 minuuttiin ei millään mahdu koko kirjaa.  Filmissä keskitytäänkin sarjan kolmeen päähenkilöön, Genaan, Muksikseen ja Isokomeroon. Animaatiosta on jätetty pois muiden talonrakentajien tarinat ja omaksi harmikseni myös hullunhauska byrokratiaosuus, jossa Gena ja kumppanit taistelevat itselleen rakennustarpeet Ivan Ivanovitšin virastosta. Myös kosto Isokomerolle on jäänyt pois. Sen sijaan akka tekeekin lopussa sovinnon Genan ja ystävien kanssa. Vaikka tarinan painopiste ja sävy näin muuttuvatkin, on kirjan lukeneen yhä helppo pysyä tarinan kärryillä.

Genan äänenä kaikissa filmeissä kuullaan Vasili Borisovitš Livanovia, joka toimi paitsi ääninäyttelijänä myös animaatio-ohjaajana. Hänet tunnetaan erityisesti myös Genan aikaa seuranneesta liveroolista Sherlock Holmesina. Livanov on varsin ihana setä Genan roolissa. Hänen rouhea, persoonallinen äänensä sopii hyvin krokotiilin kaltaiselle isolle otukselle, mutta roolisuorituksen tunteikkuus tekee hahmosta kiltin ja turvallisen komeasta hammasrivistöstä huolimatta.

Muksista esittää niin ikään kaikissa sarjan elokuvissa edesmennyt Klara Mihailovna Rumjanova, hänkin Sojuzmultfilmin veteraaniääni. Rumjanova lienee yksi suurimmista syistä Muksiksen suosioon. Hän antaa luttanalle otukselle juuri sopivan suloisen äänen. Tunteet vaihtelelevat ujosta mutinasta suuriääniseen innostukseen vaivatta. Kuka nyt ei haluaisi halata tuota palleroista, kun se on niin huolissaan siitä, kelpuutetaanko se krokotiilin ystäväpiiriin?

Pääkolmikon täydentävällä Isokomerolla taas on eri ääni kaikissa kolmessa filmissä, joissa hahmo esiintyy. Ensimmäisessä osassa häntä esittää Vladimir Josifovitš Rautbart. Rautbart on poikkeuksellinen mies naisen roolissa, tosin rooli on juuri se ainoa, mitä miehet saavat esittää, siis vanhanpuoleinen täti. Rautbart esittää Isokomeroa varsin monipuolisesti lapsekkaasta innosta suuttumukseen ja pääseepä vielä laulamaankin. Hän antaa Isokomerolle myös persoonallisen, pihisevän naurun. Ensimmäisessä filmissä merkittävä puherooli on lisäksi Galjalla. Häntä esittävä Tamara Dmitrijeva selviää roolistaan taidolla.

Muksis (Чебурашка), 1971

Gena saa Muksiksen vieraakseen syntymäpäivänään. Tämä haluaisi kovasti liittyä pioneerijärjestöön ja houkuttelee Genan mukaansa. Pioneerit eivät  hyväksy heitä joukkoonsa, mutta mieli alkaa muuttua, kun kaksikko rupeaa rakentamaan lapsille leikkikenttää.

En osaa sanoa, perustuuko filmi tai sitä seuranneet osat Uspenskin muihin Gena-kirjoihin. Tarinan opetus on, että tärkeintä on hyväntahtoisuus eikä asemalla pröystäily. Siinä mielessä on harmillista, ettei Isokomeroa nähdä lainkaan. Akka kun on sitä mieltä, ettei hyvistä teoista tule kuuluisaksi, joten hänen asenteestaan olisi saanut hyvän kontrastin Genan ja Muksiksen auttamistouhuihin.

Ajatuksia herättää myös filmin poliittinen ulottuvuus. Pioneerien esiintyminen ja etenkin päähenkilöiden ihailu järjestöä kohtaan haiskahtaa ainoalta siihen aikaan sallitulta tavalta kuvata puolueen pioneeritoimintaa. Sinänsä filmi ei ole täyttä propagandaa ja nykypäivänä tarjoaa lähinnä kiinnostavan näkökulman menneisyyteen, mutta mietityttää silti, olisiko jämerä Gena pitänyt pioneereja niin upeana järjestönä. Animaatiopuoli toimii myös lukuisissa fyysisissä huumorikohtauksissa. Erityisesti mieleen jää utelias pikkulapsi, jota Gena joutuu jatkuvasti vahtimaan.

Livanovin ja Rumjanovan lisäksi elokuvassa kuullaan jälleen myös Dmitrijevaa, joka esittää pioneeriporukan poikia. Äänimaailmaa mullistaa näyttelijöitä enemmän säveltäjän vaihto. Ensimmäisestä filmistä tutun, sinänsä ansiokkaan Mihail Živin korvaa loppusarjan musiikin säveltänyt Vladimir Jakovlevitš Šainski. Hänen musiikissaan toistuvat elokuvien tunnussävelmien melodiat, mutta myös pioneerit saavat oman teemansa.

Filmi alkaa, kun Gena esittää kuuluisan syntymäpäivälaulunsa, joka tunnetaan suomeksi nimellä Minä soitan harmonikkaa.  Laulun esittää Vladimir Petrovitš Ferapontov, jota kuullaan myös muutamissa sivurooleissa. Genan lauluääni on selkeästi pehmeämpi kuin Livanovin, mutta erosta huolimatta Ferapontovin suoritus sopii krokotiilin melankoliseen laulutyyliin kuin valettu – kuunnelkaa vaikka!

Isokomero (Шапокляк), 1974

Gena ja Muksis lähtevät junalla lomalle. Matka keskeytyy nolosti, kun Isokomero pöllii heidän lippunsa. Keskellä ei-mitään Gena ja Muksis (Isokomero vanavedessään) panevat pisteen salametsästäjien touhuille ja puhdistavat tehdaspäästöistä saastuneen joen.

Lyhärin nimihenkilöä esittää tällä kertaa ihan nainen, Irina Jevgenija Mazing. Hänen Isokomeronsa on ennemminkin noita kuin täti aivan käkättävää naurua myöten. Ilkikurisen juonittelun lisäksi myös ujosteleva, hyväntuulinen myhäily sujuu. Akan pyyhällystä katsoessa ei voi kuin päivitellä, kuinka vetreä täti on. Isokomero kapuaa vaivatta puunlatvoihinkin. Livanov ja Rumjanova ovat omissa rooleissaan yhtä suloisia kuin aina. Maininnan ansaitsee myös toilaileva salametsästäjäkolmikko, joka saa Isokomerolta kunnolla nenilleen.

Isokomero kummasti sekä auttaa että vastustaa Genaa ja Muksista filmin aikana – hän lienee aina sillä puolella, jolla pääsee tekemään jollekulle pahoja. (Tai sitten pitää itseään ainoana, joka saa kiusata hänen ystäviään.) Oudompaa onkin kaksikon yllättävän suvaitsevainen suhtautuminen akan jekkuihin. Isokomero kyllä antaa lopussa takaisin kaiken kumppanuksilta viemänsä, mutta ei mitenkään katuvaisena, pikemminkin siksi, että on leikkinsä leikkinyt eikä tee niillä enää mitään. Kaunan puute Genan osalta on hiukan outoa, kun muistaa hänen jyrkän asenteensa keppostelua kohtaan ensimmäisestä elokuvasta. Isokomeron tempaisut eivät edes ole kovin harmittomia, Gena ja Muksis kun joutuvat kävelemään hyvän matkaa takaisin Moskovaan päin junalippujen kadottua. Kaipa Isokomeroon pätee sama sääntö kuin Soreike! Anpanmanin Baikinmaniin: eihän tuolle oikein voi suuttua, kun se on niin hellyttävä.

Filmin lopussa kuulemme toisen Genan kuuluista lauluista. Kyseessä on Goluboi vagon (Sininen vaunu), jonka esittää edellisestä leffasta tuttu Ferapontov. Kaunis melodia ja laulajan keveä ääni ovat tehneet kappaleesta erityisen suosikkini, jota jaksaisin kuunnella vaikka kuinka kauan.

Muksis menee kouluun (Чебурашка идёт в школу), 1983

Viimeinen Gena-filmeistä on myös lyhin, vain kymmenminuuttinen. Kun Muksis ei tulekaan matkalta saapuvaa Genaa vastaan lentokentälle, saa krokotiili tietää, ettei tämä osaa lukea. Onneksi koulut alkavat jo seuraavana päivänä. Myös ilkikurinen akka Isokomero saa päähänsä lähteä kouluun.

Lyhyt kesto syö valitettavasti filmin potentiaalia. Yleisö näkee vain idean Muksiksen lähettämisestä kouluun ja sen valmisteluja, ei varsinaista koulunkäyntiä, josta olisi varmasti saanut paljon irti. Lyhäri on silti mukavaa katsottavaa. Etenkin Genan kauhistunut reaktio, kun Muksis myöntää viattomasti olevansa lukutaidoton, ja Isokomero koulupukuostoksilla tuovat hymyn huulille. Vakioäänet Livanov ja Rumjanova suoriutuvat jälleen ongelmitta rooleistaan, varsinkin Gena saa monta herkullista hetkeä lyhyen seikkailun aikana. En ole oikein perillä siitä, kuka Isokomeroa tällä kertaa esittää. Kyseessä on luultavasti Juri Nikolajevitš Andrejev, mutta en ole löytänyt varmistusta tiedolle. Näyttelijä ei ole erityisen mieleenpainuva, mutta pärjää ihan hyvin.

Gena-filmit on ilmeisesti dubattu myös suomeksi, vaikka olenkin kuullut dubbauksesta vain pari laulupätkää. Mieleni ei oikein teekään koskea siihen kuultuani, miten rakkaan Goluboi vagonini oli käynyt. (Tiivistettynä: suomalaislaulajan äänessä ei ollut lainkaan sellaista ihanaa, haikeaa sävyä kuin venäläisversiossa, eivätkä sanat muistuttaneet yhtään alkuperäislaulua sen enempää kuin melodiakaan…)

Alkuperäisversiota sentään voin suositella lämpimästi. Etenkin ensimmäinen filmi on ehyt tarina, joka on lisäksi hyvin toimiva adaptaatio kirjasta. Muut sarjan osat ovat tapahtumia yhdistävistä juonista huolimatta enemmänkin kokoelmia hahmoille tapahtuvista sattumuksista,  mutta laulujen täytyisi sentään kuulua yleissivistykseen. Gena-filmit ovat myös aloittelevillekin venäjänopiskelijoille hyvää oppimateriaalia ääninäyttelijöiden selvän artikulaation ja monissa kohtauksissa käytetyn yksinkertaisen kielen ansiosta. Paras tapa oppia kieliähän on tunnetusti katsoa animaatioita.

Explore posts in the same categories: Lyhytelokuvat, Multfilm

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , ,

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.

8 kommenttia : “Jalankulkijat juoskoot, astukoot lätäköihin”

  1. Myy Says:

    Ai vitsi, kuulostaa ihanalta, minäkin tahdon nähdä Genat! Saat näyttää joskus. Voisit kirjoittaa joskus Vinni Puhistakin kun tota venäjää osaat.

    • Nita Says:

      Tostahan kun rupeat linkkejä klikkailemaan niin filmit löytyvät ((83 Kaikissa on englanninkieliset tekstit paitsi ekassa, jota en löytänyt kokonaan tekstitettynä… Mutta kannattaa kuitenkin katsoa!

      Ilman muuta Vinni Puh <3<3


  2. […] uutta: Itse ilkimys, joka ohitti lopulta pitkään suosiossa paistatelleen, kolmanneksi jääneen Jalankulkijat juoskoot, astukoot lätäköihin -kirjoituksen. Krokotiili Gena -aiheinen artikkeli on kerännyt tasaisesti osumia, joten aihe […]


  3. […] sympaattisen krokotiiliystävämme Genan seuralaisineen? Niin muistavat japanilaisetkin – neuvostoliittolaiset Gena-nukkeanimaatiot valloittivat […]

  4. Heidi Says:

    Täällä yksi tuon animaation fani. Löysin tämän blogin kun tein hakuja Genasta ja Muksiksesta.,

    Muksis, Cheburashka on mielestäni kaikkien aikojen suloisin ja hellyttävin animaatiohahmo.Se on kertakaikkiaan aivan ihana. Minun on vaikea kuvailla millaisen tunteen se minussa herättää; se on aivan äärettömän hyväntahtoinen ja viaton. Sitä haluaisi vain suojella ja pitää siitä huolta. Kun se istuu yksinäisenä puhelinkoppi-asunnossaan ja on kääntänyt korvansa alaspäin masentuneena, tulee aivan kyynel silmään.

    Luulin ensin että hahmon äänenä on lapsi. Klara Rumjanovan ääni on ainutlaatuinen, siinä ei ole mitään tekemällä tehdyn oloista vaan se todella ON Muksiksen ääni, juuri sellainen ääni joka Muksiksen kaltaisella herttaisella pikkuotuksella voisi kuvitella olevan.

    • Nita Says:

      Muksis on kyllä luvattoman söpö! Ja Rumjanova on todellakin erittäin luonnollisen kuuloinen roolissa. Pitäisi tutustua hänen töihinsä tarkemmin.

      • Heidi Says:

        Klara Rumjanovahan on myös mm. herttaisen jäniksen ääni piirrossarjassa ”Nu, pogodi”. Siinä ilkeä susi jahtaa pientä jänistä amerikkalaisten piirrettyjen tyyliin. Lopuksi jänis aina onnistuu päihittämään suden. Sarjassa ei paljon puhuta, lähinnä muutamia sanoja ja huudahduksia mutta jälleen kerran Rumjanova onnistuu olemaan juuri oikea ääni söpölle hahmolle.

        Ääninäyttelemisen lisäksi hän on tehnyt paljon muitakin elokuvarooleja.

        Oma elämä Rumjanovalla oli surullinen. Miehet kohtelivat häntä todella kaltoin. Hän oli teini-ikäinen, vain 16-vuotias mennessään ensimmäisen kerran naimisiin. Liittoa kesti kolme kuukautta, ero tuli kun mies vaati Klaraa luopumaan opinnoistaan. Klara oli silloin raskaana ja päätyi aborttiin joka aiheutti hänelle suuret terveysongelmat. Hän ei enää koskaan voinut saada lapsia. Seuraavakin avioliitto päättyi eroon koska mies ryyppäsi ja alkoi väkivaltaiseksikin. Klara meni vielä kolmannen kerran naimisiin mutta tämäkin liitto loppui miehen käytöksen vuoksi, mies oli todella mustasukkainen.

        Klara Rumjanova kuoli rintasyöpään vuonna 2004.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: